“Ja tämän maisemareitin tarjosi prikaatinkenraali Murphy”

Pääsimme Kangeriin maisemareittiä pitkin. Tällä kertaa koneena oli 8-lapaisilla ropeleilla varustettu LC-130H-2/3 Hercules.

Lähdössä Summitilta

Poseerausta Herculeksen edustalla. Samalla koneella oli liikenteessä myös kansalliskaartin kenraali.

Otsikon Murphy ei liity kuuluisaan Murphyn lakiin, vaan kansalliskaartin kenraaliin, joka sattui olemaan samalla lennolla kanssamme. Varmuutta tuosta maisemareitin syystäkään ei ole, mutta vaikuttaa mahdolliselta selitykseltä. Tai syy voi tietty olla sekin, että kone oli aivan täynnä, ja polttoainetta piti vähentää ennen laskeutumista. Oli syy mikä tahansa, emme valita.

Maisemakierrokseen kuului jäätikköä,

Railoja jäätiköllä

Railoista jäätikköä Jakobshavnin lähistöllä.

jäätiköllä olevia järviä,

Jäätikköjärvi

Makeavetinen jäätikköjärvi.

jäätikön reuna-aluetta,

Jäätikön reuna-aluetta

Jäätikön reuna-aluetta.

jäätikkövirtoja, joista syntyy..

Jäätikkövirta

Jäätikkövirta, joka synnyttää jäävuoria. Jäätikön virtaussuunnat näkyvät hienosti railojen suunnanmuutoksina.

… jäävuoria,

Jäävuori

Jäävuori ja jäätikkölammikkoita.

jäävuoria,

Jäävuori

Jäävuori.

ja jäävuoria…

Jäävuori

Jäävuori.

Ei ne kenraalit ihan turhia ole… Ainakaan matkanjärjestäjinä.

Tavarat pakattu, jäätikkö jäämässä

Pakollinen Summit-poseeraus

Viimeinen ilta Summitilla, joten varmaankin aika ottaa ryhmäkuva. Totiselta näyttävistä ilmeistä huolimatta kaikki hymyilivät. Viikset... Kiitokset Kjellille kuvaamisesta.

Kaikki loppuu aikanaan. Tänään tiedelaitteistomme ja talvivaatteemme pakattiin valmiiksi odottamaan huomista lentoa. Omat matkatavaramme lisäämme kuormaan aamulla, joten ihan ilman makuupusseja ei tarvitse nukkua.

Tänään sää on ollut vaihtelevan sumuinen (ks. alla), näkyvyys on alimmillaan ollut noin 200 metrin luokkaa, välillä on näkynyt jopa 3 mailin näkyvyyskyltti. Toivottavasti huomenna ei ole näin sumuista, että kone pääsee meidät täältä hakemaan. Tänään olikin mahdollisuus ylimääräiseen Hercules-vierailuun, mutta päätellen siitä ettei konetta ole näkynyt, se on peruuntunut syystä tai toisesta.

Kävelimme Flux-mittausasemalla noin puolen kilometrin päässä katselemassa paikkoja ja tutustumassa siellä tehtäviin mittauksiin. Saamme sieltä myöskin albedosta ja lumen lämpötilasta mitatut 2 vuoden aikasarjat, joten tutkittavan datan määrä vain kasvaa, vaikkemme itse olekaan päässeet enää mittaamaan. Lisäksi erään Cambridgen yliopiston Scott Polar Instituten tutkijan kanssa olisi tarkoitus tehdä datavaihtoa. Heidän tutkimusporukkansa teki vajaan 2 kuukauden mittausmatkan moottorikelkoilla ympäri jäätikköä, ja osa mittauksista osuu meidän saamiemme satelliittimittausten alueelle.

Noh, mitä seuraavaksi tapahtuu? Toivottavasti kyytimme saapuu huomenna ajallaan, ja pääsemme noin yhdeltä paikallista aikaa ilmaan ja kohti Kangerlussuqia. Siellä sitten otamme omat tavaramme (mittalaitteet tulevat Suomeen rahtina noin parin viikon kuluessa), majoitumme KISS:iin, kirjoitamme postikortit ja odotamme torstaina lähtevää lentoa kohti Kööpenhaminaa. Suomessa aikataulujen mukaan olemme perjantaina noin puoliltapäivin.

Maanantaina sitten töihin. Ainakin pariksi päivää. Teemulla sama suunnitelma. Akukin on töissä. Lento konferenssimatkalle lähtee lauantaina heti aamulla. Kääntymisaikaa on noin 15 tuntia. Paikka tosin muuttuu hieman tämänhetkisestä, sillä suuntana on Havaiji.

Vaikka jäätiköltä poistummekin blogiin tulee mahdollisesti vielä jokunen päivitys. Ehkä huomenna Kangerista, ehkä rahdin saavuttua Suomeen.

Toivottavasti, vuoden tai parin päästä, pääsen kirjoittelemaan blogia etelästä käsin Suomen Etelämanner-asema Aboalta. Se reissu olisikin sitten kahdesta kolmeen kuukauteen pitkä. Nähtäväksi jää, löytyykö sopivaa rakoa päästä matkaan mukaan..

Sumuinen tie FLUX-asemalle

360 asteen panoraama sumuisesta maisemasta ja FLUX-mittausasemalle vievästä tiestä.

Lämpö ja lumi haittaavat mittauksia

Ilmeisesti Euroopan helteet ovat valuneet tänne jäätikölle netin välityksellä (ja satelliitin kautta), sillä viime päivät ovat olleet huomattavasti aikaisempia lämpimämpiä. Nämä lämpimät säät ovat vaikeuttaneet mittauksia.

Lumi tarttuu kylmiin laitteisiin, joten esimerkiksi tiheysmittausten tekeminen (otetaan pienellä kauhalla tunnettu tilavuus lunta ja punnitaan näyte) on muuttunut niin epätarkaksi, ettei niitä juurikaan kannata tehdä. Kidevalokuvien ottaminen lumikuopassa on myöskin ollut tuulen pöllyttämän lumen takia turhauttavaa, koska näytteeseen sekoittuu uutta lunta. Näinpä olemmekin ottaneet kuvia vain pintakiteistä, välillä ei niitäkään, koska alkavat herkästi sulaa kuvausalustana käytetyn dia-kehyksen lasin päällä.

Koska sää on ollut muillekin mittauksille varsin epäsuotuisa vaihtelevan pilvisyyden takia, on aikamme kulunut lähinnä jo kerätyn datan esikäsittelyssä ja ihmettelyssä.

Alla lumikuoppamittausten yhteydessä mitattuja ilman lämpötiloja. Melkoinen hyppäys viime päivinä. Ennusteen mukaan helpotusta tukalaan (joo, joo, Suomessa +30..) säätilaan olisi odotettavissa sunnuntaina.

Ilman lämpötila lumikuoppamittauspäivinä.

Ilman lämpötila lumikuoppamittauspäivinä. Vaaka-akselilla päivät ensimmäisestä mittauksesta alkaen

Ainoat datat, joita kaipaisimme lisää, on spektrimittaukset tästä uudesta lumesta (vaatisi aurinkoista säätä) ja lähi-infrapunavalokuvat profiilista. Toivottavasti lumi lopettaa pöllyämisen, aurinko ilmestyisi näkyviin ja ennen kaikkea kylmenisi. Onneksi ensimmäiset kaksi viikkoa olivat käytännössä koko ajan loistavaa mittaussäätä tärkeimmille mittauksillemme, joten dataa on runsaasti.

Kaivoin 2 metriä syvän lumikuopan tiheys- ja lämpötilamittauksia varten. Lisäinnoituksena toimi tänne meidän lähtiessä saapuva Science and Education -porukka (15 henkeä, joista 6 varsinaisia oppilaita, loput opetushenkilökuntaa tms.), jolle olisi joka tapauksessa kaivettu syvä läpikuultava lumiprofiili, josta näkee hienosti lumen kertymisen ja kerrostumisen.

Alla pari kuvaa tästä kuopasta ja yksi kuva huurteisesta lumenpinnasta.

Panu ottaa profilikuvaa 2 metriä syvästä lumikuopasta

Panu ottaa profilikuvaa 2 metriä syvästä lumikuopasta

2 m lumiprofiili

2 metriä syvän lumikuopan profiilikuva kalansilmälinssillä

Pintahuurretta

Pintaan huurtuneita jääkiteitä. Diffuusissa valossa (huppu varjostimena) näkyy hyvin lumen sinisellä valolla voimakas sironta.

Viimeinen viikko

Viimeinen täysi viikko Summit-asemalla on alkanut. Ja pilvisissä merkeissä. Tänään käytiin paksun pilvipeitteen ja lumisateen yhteisvaikutuksen ansiosta lähellä whiteout-olosuhteita, jolloin on liki mahdotonta erottaa horisonttia. Olimme männäviikolla kerran kelkoilla aseman ulkopuolella menossa mittauspisteelle samantyyppisissä oloissa, ja voin kertoa että on aavemainen tunne kun ainoa asia mitä näkee valkoisen lisäksi on lippurivi joka on asetettu lumeen antamaan suuntareferenssiä. Moottorikelkkakin tuntuu kelluvan tyhjän päällä kun lumen pinnan piirteitä ei meinaa erottaa.

Lisää aavemaisuutta toi hetkellisesti se, kun pari jäätikkötutkijaa tuli yllättäen takaisin viikkojen moottorikelkkareissulta. Päivän briefingissä ei asiaa muistettu mainita, joten sitä meinasi jo epäillä mielenterveyttään kun kahden viikon jälkeen eristyksissä olevalla jääasemalla näkee ihmisen jota ei muista nähneensä aiemmin…

Dataakin alkaa olla jo joka paikka täynnä, kuvaannollisesti puhuen. Joitakin mielenkiintoisia ilmiöitä on vielä tutkimatta jos säät sallivat, mutta retken tavoitteet alkavat olla ns. pulkassa. Loppuun vielä Panun jäätikköpanoraama, sekä pari muuta otosta jäätikköelämästä.

Jäätikköä

360 asteen panoraama etämittauspisteen luota. Jäätikköä riittää jokaiseen suuntaan vähintään 400 km.

Teemu tuulettaa datan tuloa

Keskiyön aurinko, Green House ja Shop

Vapaapäivä ja päärakennuksen korotus. Ja mittauksia.

Pohjoistuulet vallitsevat, joten puhdasilmarajoitusten johdosta mittauksia ollaan päästy tekemään vain aseman vieressä kävelymatkan päässä olevalle alueelle.

Noin kaksi viikkoa reissua takana, ja mittarissa noin 80 h ylitöitä jokaisella jampalla, joten pidämme sunnuntaina “vapaapäivän”. Jotain varmasti tietokoneilla askartelemme, mutta maastoon ei ole tarkoitus mennä. Jos ei sitten yllätä täydellinen mittaussää. Ennusteet eivät semmoista enteile, mutta säät ovat loppujen lopuksi sitä, mitä sattuu tulemaan. Jo kaksi yötä maastossa olleet laitteet käydään toki tarkastamassa, mahdollisesti haetaan myös sisälle sulamaan.

Päivitys: Noniin, ja tulihan sieltä Teemulle ja Akulle mittauskeli. Paksu pilvipeite tasoittaa valaistuksen, joten he voivat tehdä mittauksia diffuusissa valaistuksessa täydentämään suorassa auringonpaisteessa kerättyä dataa.

Dataa on kertynyt oikein hyvin, varsinkin Akulle ja Teemulle albedo-, spektri- ja goniometrimittauksista, vieläpä loistavista olosuhteista! Kokonaisia lumikuoppamittauksia on tullut vain muutama, sillä ne vievät huomattavan paljon aikaa, ja välillä aikataulurajoitukset ovat jättäneet osan näistä mittauksista pois valikoimasta. Jokaiselta päivältä kuitenkin jotain mittauksia lumikuopastakin, joten tyhjin käsin ei olla kukaan.

Mittauksia? Niin, kerrotaan niistäkin jotain. Pistetäänpäs tähän alle lyhyet selitykset mitä kukakin meistä täällä oikeasti puuhaa.

Aku

  • Lumen laajakaista-albedon mittaus. Laajakaista-albedolla ei tarkoiteta tässä nopeaa nettiyhteyttä, vaan Auringosta tulevan ja lumen pinnasta heijastuvan säteilyn mittausta koko Auringon spektrin alueelta (noin 0.3 – 2.8 mikrometrin aallonpituudet).
  • Lumen aallonpituudesta riippuvan kirkkauden mittaus spektrometrillä. Spektrometri ikään kuin pilkkoo valon pieniin aallonpituusväleihin, kussakin “välissä” mitataan lumen heijastaman säteilyn määrä, ja verrataan sitä aiemmin mitattuun referenssimateriaaliin, jonka kirkkaus on liki 100%. Ihmissilmälle näkyvillä aallonpituuksilla lumi on hyvin kirkasta, ja ultravioletti-aallonpituuksilla lähes täydellisen heijastavaa. Mutta jos näkisimme infrapuna-valoa, lumi näyttäisi hyvin tummalta, joskus liki mustalta.
  • Auringon spektrin ja säteilyn voimakkuuden mittaukset sekä suorasta auringonvalosta että ilmakehästä siroavasta valosta.

Panu

  • lumen lämpötila noin 1 m syvyyteen saakka, pinnasta 2 cm välein, syvemmältä 5 cm välein
  • kuvia lumikiteistä niiden koon ja tyypin määrittämistä varten
  • lumen tiheys eri syvyyksillä
  • lumen pinnankarkeudeskuvien kerääminen
  • lumen sähkömagneettisia ominaisuuksia säätelevän permittiivisyyden mittaus
  • lämpötilan aikasarjan mittaus tallentavalla mittatikulla ilmasta läheltä pintaa sekä lumen pinnasta 20 cm syvyyteen
  • lumen kerrostuneisuus lähi-infrapunavalokuvista, mahdollisesti myös raekokoko samojen valokuvien perusteella

Teemu

  • Vastaavanlaisia spektrometrimittauksia kuten Akulla, mutta erona laitteisto, jolla spektrometrin katselukulmaa suhteessa lumen pintaan voi muuttaa. Tämä mahdollistaa lumen heijastuksen mittauksen eri suunnista, eli saamme tietää miten lumi heijastaa valoa eri suuntiin.

Eilen lauantaina päärakennusta nostettiin vajaat kaksi metriä tulevia talvikausia ja lumenkertymää odotellessa. Nosto on on jonkin verran haluttua vähemmän, mutta luultavasti talo jää toistaiseksi tälle korkeudelle. Pilareissa on vielä nostovaraa useampi metri, mutta liian korkealle taloa ei kannata tietenkään kerralla nostaa. Tässä ensimmäisestä nostosta noin 9 tunnin ajalta 15 sekunnin välein otetuista kuvista koostettu video. Kuvat otin CHDK-laajennuksen avulla ja kolmen akkuparistosetin voimin.

Norjalaiseen UAV-porukkaan kuuluva amerikkalainen Wiley kiinnostui lukemaan blogiamme google translaten kautta. Varsin hilpeää tekstiä..

Ja muutama pakollinen valokuva. Tällä kertaa lunta hieman lähempää. Ajoittain melko pelottava veden olomuoto (kolmas kuva).

Pintakide

Tuoreeltaan satanut laattamainen lumikide, joka muodostui ns. kirkkaassa ilmassa pilven sijaan. Tätä voi tapahtua kun pakkasta on reilusti, ja kosteutta sekä kiteytymisytimiä riittävästi.

Muokkautunut lumikide

Noin 1 cm pinnan alla majaillut kide, joka on muutaman päivän aikana muokkautunut lämpötilavaihteluiden johdosta.

Pintakerroksesta löytynyt vampyyri-kide

Pintakerroksesta löytynyt vampyyri-kide.

Puolivälin etappi

Tutkimusretkemme juna on kääntynyt, nyt edessä on vähemmän päiviä Summitilla kuin on takana. Aika paljon dataa on saatu jo kerättyä, mutta vielä on joitakin asioita todo-listalla ennen kuin paketti on valmis. Norjalaisten lennokki on korjattu ja testilento nähtiin torstaina. Lisäongelmat lennokin spektrometrin käyttöjännitteen kanssa katkaisivat tosin sen lennon datan keruun lyhyeen, mutta nyt ongelmat on kuulemma korjattu. Koska mekin saimme piiiiiitkän odottelun jälkeen luvan Grönlannin hallinnolta lähteä moottorikelkoilla yli 7 km päähän asemasta (maaginen raja – älkää kysykö miksi), on suunnitteilla nyt ensi viikon alkupuolelle pidempi 20-30 km kelkkareissu. Tarkoitus on yhdessä norjalais-amerikkalaisen tutkimusryhmän kerätä mittauspisteitä laajalta alueelta lennokin kiertäessä samaa aluetta ristiin rastiin, jolloin pintamittauksilla voidaan saada lennokin mittaamista luvuista ulos geofysikaalisia suureita, ja lisätä lennokin tulosten luotettavuutta ylipäänsä. Täsmälleen samaa periaatetta käytetään, kun varmennetaan eli validoidaan ympäristön tilaa havainnoivien satelliittien mittauksia.

Arktisten ja antarktisten tutkimusasemien väki tuppaa olemaan melko mielenkiintoista porukkaa, joten kerrotaanpa parilla sanalla heistäkin. Monet asemaväestä ovat eräänlaisia elämäntapaintiaaneja, joille jääkomennukset ovat olennaisempi osa elämää kuin väliajat “sivistyksen” parissa. Hyvänä esimerkkinä on minnesotalainen päämekaanikkomme Luke, joka on ollut Summitilla helmikuusta asti. Komennus jatkuu elokuun puoliväliin, jota seuraa kuuden viikon vapaa, jonka jälkeen Luke suuntaa töihin jollekin Antarktiksen tutkimusasemista paikalliselle kevät-kesäkaudelle. Tai puolilegendaarinen puuseppä “komentaja” (commander), jonka oikeaa nimeä en ole parin viikonkaan jälkeen vielä kuullut tai nähnyt missään nimilistoissa – kaikki täällä kutsuvat häntä vain komentajaksi, kuten nyt mekin. Komentaja oli kuuleman mukaan ensimmäisen kerran Antarktiksella töissä 1977, ja sen jälkeen on nähty niin McMurdo, Palmer station, Amundsen-Scott etelänavalla, Summit, kuin moni muukin napa-alueiden tutkimusasema. Ja mies on lisäksi taitava musisoija! Pitkän kenttäpäivän jälkeen rentouttaa kummasti kun kuulee komentajan tulkitsevan kitarallaan vaikkapa Mr. Bojanglesin.

Big Housen nosto alkoi juuri. Taloa pyritään nostamaan tänään noin 4 metriä. Jos nosto onnistuu, ja timelapse-kamerassa riittää muistikortti ja sähkö, laitamme videon näytille seuraavaan postaukseemme.

Alla pari kuvaa Big Housen sisätiloista, sekä yksi komentajan narunpätkistä tekemistä vetoketjuvetimistä/takkitunnisteista, joita hän jakaa kaikille uusille asema-tuttavuuksilleen.

Big House Sisältä

Big House sisältä. Vasemmalla työntouhussa kokkimme Tina, oikealla Teemu ihmettelee albedon laskemista goniometrimittauksista.

Summitin videohylly

Summitin videohylly ja medialaitteistoa. Käsittämätöntä, mutta The thing - "se" jostakin puuttuu hyllystä!

Komentajan tekemiä vetoketjuvedinsolmuja

Komentajan tekemiä vetoketjuvedinsolmuja

Kotihiiri

Summitin asemalla on tapana että jokainen osallistuu myös aseman siisteyden ylläpitämiseen. Joka-aamuisessa tietoiskussaan aseman johtaja muistuttaa käsien pesemisestä ja paikkojen siistinä pitämisestä. Yleensä asiat menevät sujuvasti ja ihmiset siivoavat jälkensä, mutta isompia siivoamisoperaatioita, tiskausta, imurointia, pöytien pyyhkimistä jne. varten on määrätty kiertävä “kotihiiri” -tehtävä. Tiistaina nakki napsahti minun kohdalleni. Tehtävät alkoivat jo edellisenä iltana päivällisen jälkeen, jolloin tehtävänä oli auttaa edellistä kotihiirtä keittiön ja oleskelutilojen siivoamisessa. Seuraavana päivänä tehtävät jatkuivatkin sitten heti aamupalan jälkeen tiskivuoren odottaessa. Tiskaus tuntuikin olevan päivän teema, sillä mikäli ketään ei ollut syömässä ja astioita likaamassa niin kokilta niitä riitti. Kaiken kaikkiaan päivä suijui kuitenkin varsin leppoisasti ja ilmeisesti ainakin kohtalaisen onnistuneesti, sillä isompaa huomautettavaa paikkojen likaisuudesta ei löytynyt.

Maanantaina meillä oli tarkoitus tehdä yhteistyötä norjalaisen UAV ryhmän kanssa. Olimme sopineet tarkat koordinaatit, joiden yli lennokin oli tarkoitus lentää. Olimme sovitussa paikassa sovittuun aikaan ja jonkin aikaa odoteltuamme kuulimmekin lennokin moottorin äänen, joka kuitenkin hävisi pian. Hetken päästä kuulimme radiosta että lennokin kanssa on teknisiä ongelmia. Myöhemmin kävi ilmi että lennokin pyrstö oli irronnut katapulttilaukaisun yhteydessä ja loput koneesta oli rysähtänyt jonkin matkaa katapultin eteen.. Onneksi lumi oli kuitenkin vaimentanut rysäystä sen verran että tänään keskiviikkona pitkää päivää tehneen norjalaiset kertoivat saaneensa koneen taas lentokuntoon. Eli huomenna torstaina saamme toivottavasti dataa yhtä aikaa ilmasta ja maasta.

Meidän omat mittaukset ovat sujuneet suorastaan erinomaisesti, säät ovat olleet loistavat, laitteet toimineet ja luntakin on ollut vähintään riittävästi mittauksia varten. Dataa on tullut kovaa tahtia ja illalla olemmekin tehneet pitkää päivää datan jälkikäsittelyssä. Kaiken kaikkiaan elämä täällä Summitilla hymyilee. Jopa siinä määrin että sunnuntaina pääsimme Panun aikaisemmin mainitsemaan saunaan! Kiuas oli näppärästi kehitetty öljykäyttöisestä kaminasta, jonka päällä oli uunivuoallinen kiviä. Lämpöä oli tosin vain noin 70 astetta, eikä löylyä tullut nimeksikään, mutta oli se kuitenkin ihan kelvollinen näissä oloissa.

Summitin saunan kiuas

Asemaelämää

Heinäkuun neljäs, Amerikan itsenäisyyspäivä. Asemahenkilökunnalla on periaatteessa vapaapäivä, mutta ainakin rakennusporukka paahtaa pitkää päivää niin arkena kuin pyhänäkin. Rakentamisen tavoite on nyt varsin ylevä, tai ainakin ylentävä. Seuraavan viikon sisällä nimittäin Big House nousee ylös. Grönlannin mannerjäätikön keskiosat ovat ns. akkumulaatiovyöhykettä, jossa lumen pinta nousee joka vuosi. Tämä johtuu siitä että lämpötilat ovat tarpeeksi alhaiset jotta satanut lumi ei sula koskaan. Mutta koska lunta tulee takuuvarmasti lisää joka vuosi, on lumen pinta Summit-aseman alueella joka vuosi yleensä vähintään puoli metriä korkeammalla kuin edellisenä vuonna. Jotta rakennukset eivät hautautuisi lumeen, on niitä korotettava määrävälein. Nyt on se vuosi kun päärakennusta korotetaan, korotusvaraa uusissa tolpissa on 3-4 metriä. Kun samalla alueelle rakennetaan uutta observatoriorakennusta, on menoa ja meininkiä asemalla joka päivä.

Asemalla on meidän lisäksemme norjalais-amerikkalainen tutkimusryhmä, joka tutkii meidän tapaamme Grönlannin lumen albedoa. Heidän laitteensa on poikkeuksellisesti siivellinen – norjalaisyhtiön rakentama miehittämätön lentokone eli UAV (Unmanned Aerial Vehicle). UAV:en on asennettu spektrometri, joka mittaa lennon aikana alhaaltapäin heijastunutta ja ylhäältä taivaalta tulevaa Auringon säteilyä. Kävimme eilen katsomassa kun UAV-tiimi teki testilennon. Tiede on joskus täynnä yllätyksiä, UAV-tiimiltä pääsi lennokki hetkeksi karkuun ohjaussoftan kaatuessa. Samalla pääsimme katsojista avustajiksi, kun Panu meistä tarkkasilmäisimpänä avusti kiikareiden kanssa norjalaispilotti Kjelliä tuomaan linnun takaisin asema-alueelle jossa Kjell toi ammattitaitoisesti karkulaisen takaisin maan pinnalle ehjänä.

Huomenna alkaa taasen arki ja täydet mittauspäivät rauhallisemman viikonlopun jälkeen. Eilinen suihku teki todella terää ja sääennusteet tulevalle viikolle ovat lupaavat. Dataa hakemaan siis. Loppuun vielä tuttuun tapaan muutamia otoksia elävästä elämästä.

Valmistelemassa uusien jalkojen asennusta

UAV nousee taivaalle katapultista

Lumitutkijan työmaa

Pieniä hankaluuksia säästä

Eilen (keskiviikkona) tuli rakennustarpeita Hercules-kuljetuskoneen kyydissä Big Housen korottamiseksi ja uuden havaintotasanteen perustuksiksi. Samalla kyydillä saapui asemalle myös reilu polttoainetäydennys.

Saimme pakollisen moottorikelkkakoulutuksen ja suuntasimme ensimmäistä kertaa varsinaiselle mittausalueellemme. Tässä vaiheessa tuli ensimmäinen “hankkaluus” säästä, sillä Grönlannin länsirannikolla vallinneen huonon sään johdosta yksi Hercules ei päässyt laskeutumaan Kangerlussuaqiin aikataulunsa mukaisesti, joten sen oli tehtävä välilasku täällä ja haettava lisää polttoainetta. Aikaisemmin päivällä tuotu polttoaine tankattiin, korkojen kera, koneeseen, ja kone pääsi uudestaan odottelemaan parempaa keliä laskeutumista varten. Meille tästä oli se seuraus, että jouduimme palaamaan asemalle paria tuntia suunniteltua aikaisemmin.

Noh, dataa kuitenkin tuli, ja sitä ihmeteltiin pitkälle iltaan. Tänään (torstaina) sitä tuli vielä huomattavan paljon enemmän. Spektrometrillä (mittaa valon eri aallonpituuksien voimakkuuksia) ja spektrogoniometrillä (sama kuin edellä, mutta mittaa lisäksi heijastuneen valon suuntariippuvuutta) mittapisteitä tuli useita, ja lumikuopastakin saatiin tehtyä kaikki suunnitellut mittaukset. Tämä siitäkin huolimatta, että sää oli tänään omalla tavallaan epäsuosiollinen; tuuli oli liian heikko ja pohjoisen puolella.

Tyyni sää huono asia? Aseman eteläpuoleinen sektori on ns. puhtaan ilman alue, jossa ei saa liikkua polttomoottorikulkuneuvoilla. Jos tuuli on liian heikkoa, tai tuulee pohjoisen puolelta, joudutaan myös muualla asemalla ja sen lähistöllä tapahtuvaa liikennettä rajoittamaan vain pakollisiin huoltoajoihin. Emme siis päässeet varsinaiselle mittausalueellemme, mutta hyvin nuo mittaukset sujuivat lähempänäkin asemaa. Aamupäivällä oli vaihtelevaa pilvisyyttä, joka haittasi spektrometrimittauksia, mutta iltapäivällä taisi olla paras spektrinmittauskeli mitä meidän porukalle on koskaan tullut vastaan. Lumikuoppamittauksille molemmat säät käyvät oikein hyvin, vain kova lumisade ja tuulen pöllyttämä lumi hankaloittavat osaa lumikuoppamittauksista.

Teltoista ja ruuasta kyseltiin kommenteissa. Teltat  ovat kaksinkertaisilla seinillä varustettuja arktisiin oloihin suunniteltuja asumuksia. En vielä muistanut ottaa kuvaa sisätiloista, mutta ehkäpä seuraavaan päivitykseen sitten. Ruoka taasen on talon puolesta, sitä on runsaasti ja se on todella hyvää! Aamupalan kukin tekee itse, tarjolla mm. kanamunia, pekonia ja useampaa laatua muroja. Lounas on puoliltapäivin, päivällinen kuudelta. Suklaata, viljapatukoita, leipää yms. naposteltavaa ja välipalaa on varsin reilusti saatavilla periaatteella “ota jos tekee mieli”.

Alla kuva Summitin saunasta sekä pari maisemakuvaa. Tälläkin hetkellä on (jää)sumua ilmassa, tarvitsee seurata josko tulisi toinenkin sumusateenkaari tai jotain hieman eksoottisempia haloja taivaalle.

Summitin sauna

Summitin sauna

Teemu ja FiGiFiGo

Teemu ja FiGiFiGo

Sumusateenkaari Summitilla

Sumusateenkaari Summitilla

Jäätiköllä

Summit-tutkimusasema, Grönlannin mannerjäätikkö

Perillä! Olemme asettuneet taloksi tänne tutkimusasemalle ja alamme vähitellen ajaa kalustoa ja tutkijoita taas sisään mittausrutiineihin. Kuljetuskone lähti ajallaan, joskaan ei aivan sotilaallisen täsmällisesti. Kuski oli kuitenkin ammattimies ja pari tuntia myöhemmin kuulimme lumen raapivan laskutelineisiin kiinnitettyjä suksia. Ensimmäinen mielikuva jäätiköstä oli kirkas; aurinkolasit piti etsiä silmille sillä sekunnilla kun nousi koneesta ulos.

Summitilla oloon on jo alkanut tottua niin henkisesti kuin fyysisesti. Ensimmäisenä päivänä kaikilla meillä oli vähän kevyt olo pääkopassa ja pulssi koholla. Otimme rauhallisesti, joimme paljon vettä ja totuttelimme korkeuteen. Nyt näyttäisi siltä että meistä kaikki tottuvat nopeasti uuteen ilmanalaan, mutta itsestään selvää se ei kaikille ole. Eräs samalla koneella tullut asemateknikko sai nopeasti kovan päänsäryn ja päätyi lääkintämiehen hoteisiin ottamaan lisähappea siksi aikaa että olo parani.

Aseman asukasluku on nykyään käsittääkseni 38. Huomenna saapuu vielä yksi huoltolento ja sen mukana kenties jokunen ihminenkin, mutta sitten seuraa kolmen viikon lentotauko – eli sitten mennään näillä, niin ihmisten kuin tarvikkeidenkin puolesta. Asema on kuitenkin ennakko-odotuksiini nähden erittäin hyvin varusteltu ja kaikesta näkee että ylläpitäjillä on vuosien kokemus. Ruoka on odotusten mukaisesti erinomaista, yhden hengen telttamme ovat miellyttävästi ympäristöään lämpimämpiä, työpaja on hyvin varusteltu ja täällä on, uskokaa tai älkää, SAUNA! Tosi on, kerosiinipoltin-ihmettä taivastelimme itsekin jo ihan miehissä. Puhtaan ilman ja polttoaineen säästämisen nimissä sitä lämmitetään vain harvoin, mutta saimme kauniisti pyytämällä lupauksen siitä että kivet lämpiävät ainakin kerran seuraavan kolmen viikon aikana. Kuin pieni pala kotia loputtoman jään ja lumen keskellä.

Kertomista on vielä paljonkin, mutta tällä kertaa päätän täältä tähän. Ohessa vielä pari kuvaa mittaustoimintamme aloituspäivästä. Taustalla näkyy asemarakennuksia, ainakin telttakaupunki ja sosiaalitilat sisältävä Big House, jossa tätäkin kirjoitan. Ensi kertaan!

Panu, telttakaupunki ja Big House

Menossa koeajamaan kalustoa

Teemu ja spektrogoniometrimme keräämässä ensimmäisiä datoja