Scientific work on the glacier – It is not only about the brains but also the physical strength, endurance and positive thinking

For the scientists working in the field, it is not only about their scientific expertise and the knowledge they have gathered throughout their careers. They need to be incredibly fit and trained to deal with several situations the work in the field may bring.

” You, Mr. Jonas and Mr. David, are supermen,” shouted Ramazon, the Head of Glacier Centre of Tajik Hydromet Service, at the two scientists from the Finnish Meteorological Institute (FMI). We are at the base camp below the Turgen-Aksu glacier in Kyrgyzstan, about 70 kilometers from the boarder of China, and we have just finished our mission for today.

Jonas Svensson, a postdoctoral researcher at FMI, has brought on his back several kilograms of snow from the accumulation zone of the glacier. The accumulation zone is an area on the glacier where there is a surplus of snow. Melting occurs in this region, but the different melting processes are not prevalent enough to melt all of the yearly incoming snow. He climbed to the zone together with another three members of our expedition – Konstantin and Tyntshtyk from the Kyrgyzstan Hydromet service and the above mentioned Ramazon. This part of the expedition was to climb up to 4165m above sea level to assess the snow conditions and to collect snow samples. Reaching the accumulation zone is not day-to-day business. Using different climbing equipment, the team was tied together by a rope to protect one-another against falling into hidden glacier crevasses.

“Once we reached the accumulation zone, we started to measure snow depths in different locations and to dig out samples of snow from different depths, carefully packing them, before bringing them down to the base camp,” says Jonas. “I will filter the snow here in Kyrgyzstan and bring the samples to Helsinki, where I will analyze them in the laboratory. The reason for this mission is to know more about how different light-absorbing particles are affecting the glacier’s snow. This will determine the anthropogenic and natural source of particles in the local snow, which will ultimately discern the effect of air pollution on the glaciers’ mass balance”.

Jonas has gone through several courses to be able to go so far up. He and David Brus went through various trainings, including: climbing, avalanche risk, and wilderness first aid. I was impressed how determined they were to make this expedition a success.

Four members of the expedition team climbing up to 4165 meters above the sea level, tied together with one rope.
From left: Ramazon, Tyntshtyk and Konstantin collecting the snow samples in the accumulation zone of the glacier and measuring the snow water equivalent – the amount of water contained within the snowpack.

The expedition life is not easy

I myself have joined the expedition to communicate it outside and to gain a visibility for the project and its mission. I was not sure at the beginning whether I should really participate, after all, the scientists themselves are usually very skilled writers, they are able to make beautiful videos with drones, and most of them are also posting material on social media.

What I have not realized before is the fact that the program of the expedition is fully-packed and there is close to zero time for anything else, but the mission. They are waking up early in the morning and work late in the evening, sometimes even at night.

The second point is that they have already so much experience working in these remote places, that they consider things that would easily shock others (like they shocked me) completely normal. When I entered the room at the avalanche station on the foothills of the valley heading to glacier, I wanted to start crying. I have never slept in such poor conditions before. When I entered the dry, squat toilet behind the house, I was agonized. But others were completely fine with it. David, who has already participated in expeditions both to the Arctic and the Antarctic started to laugh, saying “You should have seen the toilet in Tiksi, Siberia, with the winds blowing up the air of -25 degrees.”

Avalanche station in the beginning of the valley heading towards Turgen-Aksu. The last building on our way to the glacier.

David Brus, a senior scientist at FMI, was leading the expedition from the Finnish side, and his main quest was to map the glacier with drones in order to quantify changes to its surface area. He and his Tajik colleague Yakob, walked up and down the different zones of the glacier to be able to map its entire size of 6km2.

Being a scientist is not only about working in the laboratory or sitting behind the computer. Those women and men working in the field must be quite fit, ready to cope with hard and uncomfortable conditions, go through several trainings and on top of this, make sure the scientific mission of the expedition is successful.

David (FMI) tuning the parameters for Yakob’s (Tajik Hydromet) drone mapping mission of the second segment of Turgen-Aksu glacier.

Expedition life is not only about suffering, but it is a great adventure

But there are two sides of a coin. Crossing the glacier moraines in a heavy rainfall, crossing a wild river on a horse back, jumping over the cracks in the glacier where you cannot see the bottom are terrifying, but in the end very adventurous things most people will never experience in their lives. Seeing the beautiful mountain sceneries, a rich biodiversity around the river and pristine night sky views are other rewards besides achieving the goals of the scientific mission.

New friendships, exploring and experiencing the local culture is a cherry on top. Our team from FMI was amazed by and grateful for the hospitality of our Kyrgyz colleagues. “The expedition team is a family. We rely on each other, we help each other and we share a good sense of humor together,” says David.

Packing our base camp in the meadow below the glacier. The horses are ready to carry our stuff back down the valley, about 7 kilometers far.

Text and pictures: Magdalena Brus, Senior Communications Managers at ICOS RI on behalf of Finnish Meteorological Institute

Main picture of the article: David Brus (FMI) sending his drone to map the top of the glacier, about two kilometers far from the take off point.

The mission described above has been funded through the development program organized by the Ministry for Foreign Affairs of Finland, right now focusing on the countries in Central Asia. This capacity-building initiative has been running for about five years, with research campaigns and expeditions being organized in Tajikistan and Kyrgyzstan as well as in Finland. This article is describing the latest scientific expedition which was organized from July 28 until August 7, 2019.


Matkakokemuksia ja -vinkkejä eri puolilta maailmaa

Näin kesälomien kynnyksellä on syytä ottaa blogissakin rennompi ote ja jakaa reissukonkareiden matkakokemuksia ja -vinkkejä. Vinkit kannattaa lukaista jo omiakin lomia silmällä pitäen. Ilmatieteen laitoksen Asiantuntijapalveluiden kansainvälisen ryhmän jäsenet kertovat tässä työstään, mutta hieman eri näkökulmasta kuin olemme aiemmin tottuneet. Jokainen ryhmän jäsen vastasi kysymyksiin kasvokkain, ja kysymykset ja vastaukset saivat ryhmäläiset sekä huokailemaan, hämmästelemään että hymyilemään.

Ennen kysymys–vastaus -pareja esittelen lyhyesti meidän ryhmän. Asiantuntijapalveluiden (ASP) kansainväliseen ryhmään kuuluu yhdeksän projektipäällikköä: Antti Hyvärinen (ryhmäpäällikkö), Antti Wemberg, Martti Heikinheimo, Sari Lappi (2 vuoden komennuksella Makedoniassa, ei tavoitettu haastattelua varten), Katja Lovèn (2 vuoden komennuksella Azerbaidžanissa), Matti Eerikäinen, Sami Kiesiläinen, Alessandro Chiariello ja minä, Riikka Pusa. Työmme kuljettaa meitä pitkin maailmaa. Ryhmä on toteuttanut projekteja tähän mennessä yli sadassa maassa. Toki henkilöstökin on vuosien saatossa vaihtunut, mutta tällekin porukalle on jo kilometrejä ehtinyt kertyä. Niiden kilometrien lisäksi takataskuun on jäänyt paljon muutakin…

Kuinka monta vuotta olet työskennellyt ASPissa?

Antti H:  Neljä.

Antti W: Kaksi.

Martti: Seitsemän.

Katja: Muistaakseni siitä lähtien kun yksikkö on perustettu

Matti: Kolme.

Sami: Kuusi.

Alessandro: Melkein kuusi vuotta.

Riikka: Kuusi vuotta, tosin väliin mahtuu pari äitiyslomaa.

Missä kävit viimeksi?

Antti H: Azerbaidžanissa tekemässä maan ilmanlaadun mittausverkon kehityssuunnitelmaa.

Antti W: Kirgisiassa meidän IKI-projektin tiimoilta.

Martti: Nepalissa maailman pankin projektin hommissa.

Sami Nepalilaisella torilla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Katja: Olen ollut marraskuusta 2016 lähtien Bakussa Azerbaidžanissa RTA:na (Resident Twinning Advisor) koordinoimassa EU-rahoitteista Twinning-hanketta, jonka tarkoituksena on tukea Azerbaidžania kehittämään ympäristömonitorointijärjestelmiä.

Matti: Sudanissa IKI-projektin puitteissa.

Sami: Sudanissa saman IKI-projektin hommissa kuin Mattikin. Yritin saada havaintoja tietokantaan.

Alessandro: Sudanissa ja Qatarissa.

Riikka: Kiovassa, Puolassa.

Mikä on mieleenpainuvin tilanne tai asia, johon olet työreissullasi törmännyt?

Antti H:  Ehkä se, kun meidän jäätikköretkikunta oli vaeltanut kaksi päivää Intiassa Himalajan vuoristossa ja saavuimme pieneen kylään. Ensimmäisellä vastaantulevalla ihmisellä oli YIT:n t-paita päällä.

Antti W: Se kun ensimmäistä kertaa menee johonkin maahan. Se hetki palaa joka kerta mieleen, kun maahan menee uudestaan.

Chelyabinskin lentokenttä.

Martti: Maanjäristys Kathmandussa vuonna 2015. Sen kyllä muistaa. Aiheesta löytyy lisää tämän blogin aiemmista kirjoituksista.

Katja: Yhtä mieleenpainuvinta tilannetta tai asiaa on vaikea nostaa esille, mutta mielenkiintoista työssä on ollut kulttuurierot, jotka tuovat työhön oman lisämausteensa. Ihmettelemistä on riittänyt myös paikallisilla kollegoillani, kun kuulevat eurooppalaisista ja suomalaisista tavoista tehdä asioita. Ihmetystä ovat aiheuttaneet toimivat IT-järjestelmät, tasa-arvoasiat, tiedon saatavuus, sananvapaus ja yksilön (etenkin nuorten) vapaus päättää omista asioistaan.

Matti: Samoalaisen ravintolan pihalla oli Suomen lippu salossa. Myöhemmin selvisi, että ravintolan omistaja on Suomen kunniakonsuli. Toinen on jalkapallo-ottelu paikallisia vastaan La Pazissa noin 4 km korkeudessa.

Sami: Vietnamin IKI-projektin [(IKI=Institutionaalisen Kehittämisen Instrumentti on Suomen ulkoministeriön instituutioiden välisen yhteistyön rahoitusmekanismi ] 2-osan tasa-arvotyöpajan panelistina oleminen.  Samaisen projektin ensimmäisessä osassa saimme seurata kansainvälisenä naistenpäivänä järjestettyä miss hydrometeorologia kilpailua.

Alessandro: Kun ensin kuulee omilta asiantuntijoilta, miten paikallisen laitoksen taso on parantunut projektin aikana meidän projektin ansiosta ja sen jälkeen saman asian kuulee partnereilta.

Toinen mieleenpainuva asia on ollut nähdä useassa otteessa, miten helposti ihmiset eri maista ja kulttuureista tulevat toimeen, ei pelkästään työympäristössä vaan jokapäiväisessä elämässä.

Riikka: Erään sääpäivystäjäkoulutuksen päätteeksi muutama meteorologi alkoi itkemään, koska olivat niin onnellisia saamastaan koulutuksesta, avoimesta ilmapiiristä ja sanan vapaudesta. Heidän kotimaassaan ilmapiiri kun on aivan toinen.

Mikä projektimaa on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen ja miksi?

Intia

Antti H: Intia. Kontrastit ovat niin suuria. On kaikkea mahdollista todella hienosta siihen kaikkein surkeimpaan. Usein ne on vielä vierekkäin.

Antti W: Chile, erilaisuus vetoaa.

Martti: Kuuba on omaa luokkaansa; kulttuuri, ihmiset, osaaminen, lämminhenkisyys, musiikki ja elämisen meininki.

Katja: Kaikki maat ovat olleet omalla tavallaan kiinnostavia, mutta tähän kysymykseen minun on vastattava, että Azerbaidžan​. Projektireissut ovat yleensä lyhyehköjä, mutta täällä olen ollut jo 7 kk, joten olen tutustunut kulttuuriin paljon syvällisemmin. 

Azerbaidžanilaiset ovat tunnettuja vieraanvaraisuudestaan. Paikalliset ovat kiinnostuneita ulkomaalaisista, haluavat vieraiden viihtyvän hyvin ja haluavat edesauttaa siinä, jos vain voivat.

Matti: Papua-Uusi Guinea. Siellä jokaisessa kylässä on oma kulttuurinsa ja erilaisia kieliäkin on 850. Lisäksi luonto on tosi kaunis.

Sami: Vietnam. Olen viettänyt siellä eniten aikaa ja olen nähnyt siellä selkeimmin meidän työn vaikutuksen.

Alessandro: Ehkä Etelä-Sudan, koska vaikka siellä tilanne on todella ruohojuuritasolla, silti työntekijöillä on aikamoinen motivaatio kasvaa ja parantaa oman laitoksen tilannetta.

Riikka: Ehkä Uzbekistan kulttuurin erilaisuuden vuoksi.

Mihin projektimaahan (tai johonkin muuhun maahan) kannattaisi mennä lomalle?

Antti H: Jos tykkää omatoimimatkailusta, Keski-Aasian maita voisin suositella. Erityisesti Kirgisia tai Tadžikistan. Mm. luonto on kovin erilainen.

Antti W: Islanti. Sen luonto on vaikuttava.

Martti: Menisin Andeille, sillä siellä on paljon luontoa, hyvin erilaista luontoa.

Katja: Voin lämpimästi suositella Bakua ja Azerbaidžania myös lomakohteena. Maa ei ole suomalaisille lomakohteena tuttu, mutta ehdottomasti näkemisen arvoinen. Baku on mielenkiintoinen sekoitus vanhaa uutta, kulttuuri puolestaan sekoitus itää ja länttä. Täältä löytyy kaunista koskematonta luontoa, vuoristoja, laskettelukeskuksia, merenrantoja sekä suurkaupungin sykettä hienoine pilvenpiirtäjineen.

Matti: Karibialle tai Tyynelle Valtamerelle. Jos joku pitää erikseen mainita niin Bahama.

Sami: Bhutan. Bhutanin täysin omanlainen kulttuuri ja maa. Kulttuuri perustuu täysin buddhalaisuuteen.

Bhutan.

Alessandro: Sudan on ilman muuta maa, joka tarjoa paljon nähtävyyksiä ja ihan eri kulttuurin.​ Sudanissa ei ole vielä paljon turismia. Tämä johtuu luultavasti siitä, että Sudan koetaan vaaralliseksi maaksi, mikä ei välttämättä pidä paikkansa. 

Riikka: Kaupunkilomalle Kiovaan.

Mitä kannattaa ottaa matkalle mukaan tai löytyykö muita matkustukseen liittyviä vinkkejä?

Antti H: Pitkillä lennoilla villasukat on mukavat. Käy vessassa aina kun se on mahdollista.

Antti W: Varaa mukaasi lehmän hermot. Olemme Suomessa tottuneet tietynlaisiin toimintatapoihin, jotka eivät aina päde maailmalla.

Martti: Pidän aina mukana piuhaa, jolla voi laajentaa läppärin näytön televisioon. Helpottaa työntekoa. Lenkkikamat kannattaa aina ottaa mukaan. Lenkkeilemällä pääsee helposti tutustumaan ympäristöön. Muutama hyvä kirja lentokoneeseen. Kunnon lierihattu ja aurinkovoidetta. Kannattaa seurata paikallisia lehtiä ja käydä paikallisissa tapahtumissa. Sitä kautta pääsee lähemmäs kohdemaata ja sen maan ajankohtaisia asioita.

Katja: Kannattaa olla rohkea, kärsivällinen ja ystävällinen.

Matti: Pidän aina jatkojohtoa mukana, koska sähköt voi olla missä päin tahansa ja lisäksi sillä saa helposti suomalaisia pistokkeita lisää. Matkusta aina kengillä, jotka on helppo pukea ja riisua, niin et jumitu turvatarkastukseen. Turvatarkastusjonossa ei ikinä kannata mennä lapsiperheen perään, varsinkaan jos on kiire. Vältä Amerikkaa lentokoneen vaihdossa. Pakkaa uimahousut aina käsimatkatavaroihin.

Sami: Enemmän reissaavan kannattaa keskittää lennot samalle allianssille. Pitkillä lennoilla vaihdot on sujuvampia ja loungeen pääsy on ehdoton plussa. Varaudu aina siihen, että matkalaukut eivät välttämättä tule perille silloin kuin sinä itse. Maassa maan tavalla: Toimintatavat ovat hyvin erilaisia, eikä paikalliset muuta niitä vain meidän tähden.

Alessandro: Kannattaa aina kysyä paikallisilta, mitä voi tarvita ja miten pitäisi käyttäytyä. Eli olla yhteydessä paikallisiin!

Riikka: Lennolla kannattaa olla mukavat ja rennot vaatteet, niskatyyny, villasukat sekä energiapatukoita, ettei nälkä yllätä. Varaudu, että matkalaukut eivät välttämättä tule perille. Matkusta aina avoimin mielin.

Mikä on parasta työssäsi?

Antti H: Ihmisten kohtaaminen ja nimenomaan eri kulttuuritaustaisten ihmisten kohtaaminen.

Antti W: Mielenkiintoiset projektit.

Martti: Eri kulttuureihin tutustuminen työn kautta. Matkustaessa huomaa, miten samanlaisia ihmiset eri puolilla maailmaa loppujen lopuksi ovatkaan. Kulttuuriltaan olemme erilaisia, mutta pohjimmiltaan ihmiset ovat hyvin samanlaisia.

Katja: Työkaverit sekä työn yllätyksellisyys ja merkityksellisyys. Ympäristöasioissa on paljon kehitettävää, joten työ tuntuu mielekkäältä ja tärkeältä.

Matti: Näkee maailmaa, eri kulttuureita ja erilaisia maita, joihin ei varmasti olisi muuten tullut törmättyä.

Matti Sudanissa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sami: Näkee, että tällä työllä on todella paljon positiivista vaikutusta.

Alessandro:  Ehdottomasti olla uusien ihmisten kanssa tekemisissä niin kauan, että oppii tuntemaan toisen jo aika hyvin.

Riikka: Erilaisten ihmisten, maiden ja kulttuurien kohtaaminen sekä kulttuurien yli rakennetun yhteistyön voiman näkeminen.

Vietnam.

Mitä muuta haluaisit sanoa?

Antti H: On hämmästyttävää, että vaikka olemme tekemisissä todella erilaisten kulttuurien kanssa, silti suomalaiset pystyvät oikeastaan aina toimimaan erittäin diplomaattisesti ja sopuisasti. Ehkä siksi me olemmekin niin haluttu kumppani.

Antti W: Ei nyt tule mieleen.

Martti: Muista aina pitää yhteyttä kotiväkeen ja reissatessa perusvarovaisuus on aina paikallaan.

Katja: Olen kokenut, että mielenkiintoisen, opettavaisen ja avartavan kokemuksen lisäksi arvostus Suomen toimivaa yhteiskuntajärjestelmää kohtaa on lisääntynyt huomattavasti. Monia meillä Suomessa hyvin toimivia ja itsestään selviä asioita ei huomaa, ennen kuin elää jossain muualla, jossa asiat eivät toimi yhtä hyvin.

Matti: Ei kai muuta.

Sami: Meidän projekteissa ei kannata odottaa pikavoittoja ja näkyvän kehityksen aikaansaaminen kestää vuosia.

Alessandro: Ei muuta

Riikka: Kiitos ryhmäläisilleni haastattelusta ja ihanaa kesää juuri sinulle!

~ Riikka