Hyvän meteorologisen tiedon asialla Alaskassa

Yhdysvallat ja Suomi vaihtoivat Arktisen neuvoston puheenjohtajuutta Alaskan Fairbanksissa 11.5.2017. Puheenjohtajuuden siirto tapahtuu aina ns. ministerikokouksessa, jossa kaikkien Arktisen neuvoston jäsenmaiden (Yhdysvallat, Kanada, Venäjä, Norja, Tanska, Suomi ja Ruotsi) ulkoministerit kohtaavat ja välittävät toisilleen näkemyksiään ja odotuksiaan liittyen arktisen alueen yhteiseen kehittämiseen. Suomen puheenjohtajuuskausi kestää toukokuusta 2017 aina vuoden 2019 toukokuuhun. Sen jälkeen vetovastuun Arktisesta neuvostosta saa Islanti. Puheenjohtajuus on kullakin jäsenmaalla aina kaksi vuotta kerrallaan, ja se vaihtuu ns. rotaatiomallilla.

Koska Arktinen neuvosto on saanut alkunsa nimenomaan pohjoisten alueiden kestävän kehityksen ja ympäristönsuojelun edistämiseksi yhteistuumin, ovat erityisesti kysymykset ilmastonmuutoksesta, luonnon monimuotoisuudesta ja alueen luonnonvarojen kestävästä hyödyntämisestä keskiössä. Valmistautuessaan puheenjohtajuuteen ja valmistellessaan tavoiteohjelmaansa Suomi toi Arktisen neuvoston toimintaan mukaan täysin uuden teeman, meteorologisen yhteistyön. Muita prioriteetteja Suomen puheenjohtajuuskaudella ovat arktisen alueen ympäristönsuojelu, koulutus ja tietoliikenneyhteydet. Meteorologisen yhteistyön vahvistamisella haluamme varmistaa arktisen alueen asukkaiden ja muiden toimijoiden turvallisuuden sekä toimintojen kestävyyden niin maalla, merellä kuin ilmassakin.

Kuten aina kun matkustetaan lähes toiselle puolen maapalloa, matkat olivat pitkät. Lensimme Helsingistä New Yorkin kautta Seattleen ja sieltä vielä kolmannella lennolla Fairbanksiin. Reilu vuorokausi oli siis pelkkää lentomatkustamista. Menomatkalla pysähdyimme Seattlessa, jossa meillä oli yksi ilta ja aamu aikaa tutustua kaupunkiin. Pelkästään värikkäässä ja elämää uhkuvassa Farmers’ Market -kauppahallissa kului jo tovi. Pian oli jatkettava matkaa lentokentälle ja vajaan neljän tunnin lennolla Fairbanksiin.

Fairbanksin katunäkymä on kuin 90-luvun suositusta Villi Pohjola -TV-sarjasta. Kuva: Johanna Ekman

Fairbanks oli todellinen ”Villi Pohjola”! Ensi vaikutelma oli resuinen, mutta kovin sympaattinen. Kuten Amerikoissa aina, ihmiset olivat hyvin ystävällisiä. Mutta taas kerran sai huomata, miten erilaista voikaan olla esimerkiksi rakentaminen arktisen alueen eri osissa. Jälleen kerran vakuutuimme suomalaisen kylmän ilmanalan rakennustaidosta; meillä toimii ilmastointi, ikkunoista ei vedä, kadut ovat kunnossa ja kaupungit suunniteltu niin, että ilman autoakin pärjää. Täällä ei.

Toripäivä Fairbanksissa. Kuva: Johanna Ekman

 

Ensimmäinen päivämme Fairbanksissa oli varattu kahta erittäin mielenkiintoista vierailua varten. Pääsimme tutustumaan sekä vuonna 1973 perustettuun NOAA/NESDIS -satelliittivastaanottokeskukseen että myöhemmin iltapäivällä ikiroutatunneliin. Tunnelia ylläpitää USA:n puolustusvoimat (US Military). Satelliittivastaanottokeskus sijaitsee reilun puolen tunnin ajomatkan päässä Fairbanksista pohjoiseen, Prudhoe Bayhin vievän tien varrella. Paikalliset kertoivat, että kyseiselle tielle eivät vakuutusyhtiöt tarjoa palveluitaan, sillä reitti on liian riski- ja tapaturma-altis. Rekoilla ja muillakin ajoneuvoilla kulkijoilla on syytä olla mukanaan vararenkaista alkaen melkein kaikki mieleen tulevat varaosat sekä rutkasti polttoainetta (myös kuskille). Lainkaan tavatonta ei ole, että tiellä eteen tallustaa karhu tai vähintään useampi hirvi.

NOAA/NESDIS -satelliittivastaanottokeskuksen satelliittiantenneja. Kuva: Johanna Ekman

Satelliittivastaanottokeskus on monta kertaa Sodankylän ”sisartaan” suurempi kokonaisuus, jonka keskeiset partnerit ovat USA:n kansallinen avaruusjärjestö NASA, US Geological Survey USGS ja Alaskan yliopisto Fairbanksissa (UAF). Tärkeimpiä satelliitteja ovat POES, US Air Force DMSP, Coriolis, Jason 2 ja 3, METOP (yhteinen Euroopan kanssa), COSMIC, Landsat-5 ja AURA. Myös Suomi NPP mainittiin. Toiminnot pyörivät ns. 24/7 ja näistä etenkin reaaliaikaiset palvelut liittyen mm. metsäpaloihin sekä etsintä- ja pelastustoimeen ovat elintärkeitä.

Satelliiteista siirryimmekin rekkakuskien hyvin autenttisella Hilltop-huoltoasemalla nautitun lounaan jälkeen maan alle ikiroutatunneliin. Tunneli on alun perin kaivettu ikiroudan dynamiikan tutkimista varten, mutta nykyään siellä tehdään erityisesti biologisia tutkimuksia. Tunneli vei meitä vähitellen syvemmälle maan alle. Lopulta näimme yhdellä silmäyksellä yli kaksi miljoonaa vuotta vanhaa peruskalliota. Sen päällä oli nuorempia, iältään 35 000 – 10 000 vuotta vanhoja, osia sekä ikijäätä että kuolleiden eliöiden jäänteitä sisältäviä kerrostumia. Oli yhtä aikaa sekä karmivaa että kiehtovaa kulkea käytävässä, jonka seinämistä törrötti jääkauden aikaisten nisäkkäiden, kuten mammuttien ja villihevosten fossiilisia luita.

Ikiroutatunnelista löytyi mm. mammuttien luita. Kuvat: Johanna Ekman

Lisäksi katosta roikkui muinaisten kasvien juuria ja muita jäänteitä. Oppaamme kertoi eräästä kerrostumasta eristetyn n. 25 000 vuotta vanhoja bakteereja, jotka päästyään uudelleen optimikasvuoloihin muuttuivat ikiroudan sisällä säilyneistä kestomuodoista jälleen elollisiksi bakteereiksi.

 

 

 

 

Itse tunnen tämän ilmiön merijäästä, jossa monet eliöt pystyvät selviämään hengissä epäsuotuisten olosuhteiden vallitessa ns. kestomuotojensa avulla. Kun jää sitten aikanaan sulaa, ja nämä kestomuodot vapautuvat avoveteen, kuoriutuu kestomuodoista ns. kasvullinen muoto.

Alaskan läpi kulkeva kaasuputki. Kuva: Johanna Ekman

Paluumatkallamme Fairbanksiin poikkesimme vielä ihmettelemään yhtä ihmiskäden luomaa rakennelmaa, Alaskan öljyputkea. Tulevaisuus näyttää, puretaanko tuo valtava linja vai kunnostetaanko se Arktiksen alueen öljytuotantoa varten.

Ministerikokouksen yhteydessä järjestettiin University of Alaska Fairbanksin kampuksella monipäiväinen Arctic Interchange -seminaari. Meillä oli seminaarissa oma sessiomme, jossa Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Juhani Damski esitteli Suomen puheenjohtajuusohjelmaa ja erityisesti sen meteorologia-teemaa. Arktisen tutkimuksen päällikkö Jouni Pulliainen esitteli kehittämisajatuksia, jotka liittyvät satelliittipohjaisiin palveluihin arktisilla alueilla. Samalla meille tarjoutui oiva tilaisuus jakaa juuri painosta tullutta Ilmatieteen laitoksen puheenjohtajuuskautta varten tehtyä toimintasuunnitelmaa, joka otettiin sidosryhmissämme erittäin hyvin vastaan. Kun USA:n ulkoministeri Rex Tillerson luovutti ”puheenjohtajuuskapulan” ulkoministeri Timo Soinille, saimme huomata, ettei kyseessä ollutkaan mikä tahansa nuija ­- vaan todella hienosti puusta vuoltu tomahawk. Kyllä sellainen työkalu repussa oli mukava palata kotiin, ja aloittaa toimintasuunnitelmamme konkreettinen toimeenpano!

~ Johanna

JaaTweet about this on TwitterShare on FacebookEmail this to someone

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *