Kategoria: Sudan

Havaintojenkeruujärjestelmiä talvisessa Sudanissa

Ilmatieteen laitoksen asiantuntijana olen päässyt edellisen neljän vuoden aikana useisiin maihin ja paikkoihin, mutta Afrikassa en ollut koskaan käynyt. Täytyy heti alkuun myöntää, että varsin pitkään olin epäileväinen Sudanin projektin suhteen, sillä olin pitänyt maata hyvin epävakaana ja jopa vaarallisena. Kaukaa Suomesta katsottuna Sudan ja Etelä-Sudan menevät helposti sekaisin, mikä osaltaan lisää epätietoisuutta. Tälle syksyiselle missiolle päätin kuitenkin lähteä mukaan, sillä projektipäällikkö Alessandro ja muut projektin jäsenet vakuuttivat Sudanin pääkaupungin, Khartumin, olevan turvallinen paikka. Ja olihan meillä ollut tämän FISU II -projektin 1. vaihe vuosina 2011-2015, joten kokemustakin on karttunut lukuisista matkoista sinne.

Tällä kertaa matkan tarkoitus oli antaa koulutusta ja asennusapua Suomesta Sudaniin toimitetun havainnonkeruujärjestelmän osalta. Tätä varten matkalle lähtivät minun lisäkseni keruujärjestelmistä pitkän kokemuksen omaavat Sanna ja Sami. Tehtäväväni oli asentaa sudanilaisten käyttöön webpohjainen havaintojen syöttöohjelma, jolla he voivat raportoida manuaalisesti tehdyt havainnot tietokantaan. Näin kirjatut havainnot saadan tietokannasta edelleen eri säätuotteiden ja -palveluiden käyttöön, eikä paperisia versioita välttämättä enää tarvita.

Ismo esittelee havaintojen syöttöohjelmaa SMA:n pääjohtajalle ja työntekijöille.

Perille Khartumiin saavuttiin tiistaina 24.10. Työt aloitettiin keskiviikkona, joten Istanbulin kautta lentelystä ehti palautua hyvin, etenkin kun tässä vaiheessa aikaeroa Suomen ja Sudanin välillä ei ollut. Kahden työpäivän aikana kaava oli sama eli päivä aloitettiin aamupalavereilla pääjohtaja Ahmedin ja paikallisen projektipäällikön Hananin kanssa, minkä jälkeen siirryttiin IT-yksikköön konsultoimaan paikallisia asiantuntijoita. Sudanissa on muslimienemmistö, ja he noudattavat islamilaista kalenteria, joten viikonloppu alkoi jo torstaina. Niinpä kahden intensiivisen työpäivän päätteeksi oli mahdollisuus nähdä Khartumia. Suomessa muuten siirrettiin kelloja sunnuntaina aamuyöstä, joten olimme siitä eteenpäin tunnin edellä. Sitä kesti kuitenkin vain kolme päivää, kun keskiviikkona 1.11. Sudan vaihtoi aikavyöhykettä sen ollen jatkossa UTC+2 (sama kuin mm. Kairossa). Tätä noin kaksi viikkoa aikaisemmin tehtyä virallista päätöstä ei tietenkään meidän kännykät hanskanneet. Eikä nähtävästi kaikki paikallisetkaan, sillä vaikka meidän siirtymisistä vastanneen Badreldinin kanssa olimme asiasta keskustelleet, niin keskiviikkona hän ilmestyi hotellin edustalle tuntia etuajassa.

Iltaohjelmaan kuului myös Sudanin Valioliigan ottelu.

Projektipäällikkömme Alessandro oli tietoinen jalkapallotaustastani, joten paikalliset olivat ystävällisesti kutsuneet minut mukaan pelaamaan futista. Heidän kanssaan saatiinkin mainiot pelit aikaiseksi ja pääsin toiseenkin matsiin mukaan seuraavalla viikolla. Pelailuista jäi molemmin puolin hyvä fiilis. Täytyy sanoa, että pelaaminen on todella hikistä puhaa, etenkin ennen kuin aurinko laski, sillä lämpötila oli lähellä +40 astetta. Auringon laskettua pelaaminen on selvästi miellyttävämpää ja paikalliset sanoivatkin, että näin talven alkaessa futista on huomattavasti kivempi pelata. Paikallisten mukaan talvi oli siis alkanut, olihan lämpötila monena aamuna alle +30 astetta. Heillä riittikin pään pyörittelemistä, kun kerroin loka-marraskuisista Suomen säistä ja siitä, että kesälläkään ei aina näihin +30 lukemiin päästä. Pääsimme myös näkemään Sudanin Valioliigan kamppailun Al-Hilal Omdurman vs. Ahli Khartoum. Kunnostettu vanha stadion oli mainio paikka tunnelmaltaan ja iltainen noin +35 astetta tuntui paahtavan auringonpaisteen jälkeen sopivalta. Peli oli tasoltaan hyvä, samoin stadionin tunnelma. Itse matsi päättyi 2-2. Muu ohjelma viikonloppuna koostui Sinisen ja Valkoisen Niilin äärellä liikkumisesta, hyvästä ruoasta ja hotellilla työskentelemisestä sekä lepäämisestä.

Toinen työviikko alkoi siis jo sunnuntaina ja se sujui edelleen tiiviisti järjestelmiä konfiguroidessa. Siinä ohessa annettiin paikallisille koulutusta järjestelmien käytöstä. Yleensä aina näillä reissuilla tulee vastaan ennakolta arvaamattomia yllätyksiä, niin nytkin, mutta IT-osaston kanssa saimme ne pitkälti ratkottua. Niinpä pääsimme hyvillä mielin esittelemään johdolle aikaansaannoksiamme. Jatkossa sudanilaiset tallentavat kolmen tunnin välein tehdyt havainnot syöttöohjelman kautta tietokantaan, alkuun yhden aseman osalta ja hiljalleen määrää kasvattaen noin 30 manuaaliseen havaintoasemaan. Myös automaattiasemilta he saavat 10 minuutin välein tulevat havainnot samaan järjestelmään, samojen työvälineiden käyttöön. Tekemistä jäi toki vielä, mutta nyt paikalliset voivat testata järjestelmiä ja kerätä kokemuksia niistä.

Reissulla kuljetuksista vastanneen Baldraldinin toiveesta puimme Samin kanssa päällemme viimeisen päivän kunniaksi kansallisasun, Jalabiyan. Sami oli ostanut sellaisen jo aiemmalla missiolla ja minulle sellainen käytiin ostamassa viikonloppuna. SMA:n työntekijät halusivatkin meistä lukuisia valokuvia ja huumoria riitti aiheeseen liittyen. Muutenkin heidän vieraanvaraisuutensa tuli hyvin esille koko matkan aikana ja jäi vahva tunne, että meistä pidettiin hyvää huolta. Tässäkin maassa arvostetaan meidän ahkeruutta, asiantuntijuutta, rehellisyyttä ja asennetta. Samaa voi sanoa paikallisista, jotka ovat erittäin kiinnostuneita kaikesta uudesta, tietävät tietoteknisistä asioista hyvin ja oppivat nopeasti uudet asiat. Tässä tietysti auttaa muun muassa se, että Sudan on entisiä Ison-Britannian siirtomaita, niinpä englanti on maan toinen virallinen kieli. Vaikka en pelaamissani futispeleissä tehnyt maaleja, niin tämän työmatkan tehtävät vietiin onnistuneesti maaliin.

~ Ismo

Haboob, lammas ja kaksi Niiliä – metkujen matkassa Sudanissa

Siitä lähtien, kun kuulin ensimmäisen kerran kollegoiltani Ilmatieteen laitoksen kansainvälisistä SmartMet-koulutusprojekteista, olen haaveillut pääseväni sellaiseen mukaan. Tänä keväänä haaveeni vihdoin toteutui, mutta millaisessa projektissa ja kohteessa! Minulle nimittäin avautui mahdollisuus päästä mukaan Ilmatieteen laitoksen ja SMA:n (Sudan Meteorological Authority) yhdessä toteuttamaan FISUII-projektiin ja koulutusmissiolle Sudaniin.

Ilmatieteen laitos ja SMA ovat tehneet useamman vuoden ajan yhteistyötä ja laitosten asiantuntijat ovat käyneet koulutuksissa sekä Suomessa että Sudanissa. FISUII-projektin tavoitteena on parantaa SMA:n kykyä tarjota sää- ja ilmastopalveluita yhteiskunnalle kehittämällä muun muassa havainto- ja säänennustusprosesseja ja laatujärjestelmiä. Oma osuuteni liittyy säänennustusprosessin kehittämiseen. Tehtäväni on kouluttaa paikallisia meteorologeja käyttämään Ilmatieteen laitoksella kehitettyä meteorologista työasemaa, SmartMetia.

Valkoisen ja Sinisen Niilin risteyskohta Khartumissa.

Toukokuussa matkasin yhdessä kollegani Matti Eerikäisen kanssa Sudanin pääkaupunkiin Khartumiin viikon missiolle. Sudanhan sijaitsee Koillis-Afrikassa ja maan pääkaupunki Khartum sen keskiosassa. Lentokoneen laskeutuessa keskelle miljoonakaupunkia ikkunoista näkyi ruskeansävyisiä rakennuksia, autoja ja hiekkaa silmänkantamattomiin.  Eikä ihme, sillä suurin osa Sudanista on melko tasaista ja hyvin kuivaa Saharan aavikkoa tai Sahelin ajoittain aavikoituvaa savannialuetta. Khartum on enimmäkseen aavikkoa, vehreää on lähinnä vain Valkoisen ja Sinisen Niilin varrella. Khartum on myös yksi maailman kuivimmista ja kuumimmista pääkaupungeista. Missiomme aikana lämpötila kohosikin joka päivä yli 40 asteen ja ylimmillään 45 asteeseen! Lisäksi aurinko paistoi aika lailla suoraan zeniitistä, joten jopa minä auringon ja lämmön ystävänä pysyttelin mielelläni ilmastoiduissa sisätiloissa.

Aurinko paistoi keskipäivällä melkein suoraan zeniitistä, joten varjoa ei juurikaan syntynyt. Aurinkohan liikkuu keväällä kohti Kravun kääntöpiiriä paistaen kesäpäivänseisauksena suoraan Kravun kääntöpiirille, joten toukokuussa Auringon korkeuskulma oli korkeimmillaan Sudanissa.

SmartMet oli asennettu SMA:n meteorologien käyttöön jo tammikuussa, jolloin myös Matti oli kouluttanut SmartMetin perusominaisuuksia. Toukokuun mission aikana työskentelimme SMA:n pääkonttorilla ja koulutimme paikallisia päivystäviä meteorologeja käyttämään SmartMetia perusteellisemmin säädatan katseluun ja lisäksi opetimme heille sääennusteiden editointia SmartMetilla. Toisaalta Matti opetti myös minua kouluttamiseen ja löytyipä mission aikana SmartMetista pari uutta ominaisuutta myös minulle!

SMA:n meteorologit olivat hyvin motivoituneita ja innokkaita oppimaan, mikä teki kouluttamisesta todella antoisaa myös meille kouluttajille.  Sudanilaiset meteorologit innostuivat myös mahdollisuudesta saada SmartMetilla tehnyt sääennusteet tulevaisuudessa laitoksen nettisivuille. Paikallisten meteorologien ennustustyö poikkeaa jonkin verran meillä Ilmatieteen laitoksella tehtävästä ennustustyöstä. Esimerkiksi maatalouden tarpeet sääennusteille ovat Sudanissa suuremmassa roolissa kuin meillä ja ennustettavat sääilmiöt ovat osin erilaisia kuin meillä. Olikin ilahduttavaa kuulla, että SmartMetin avulla meteorologit voivat paremmin ennustaa muun muassa haboobeille eli pölymyrskyille suotuisia olosuhteita. Haboobeja esiintyy usein ukkosmyrskyjen yhteydessä, kun kova tuuli nostattaa pölyä ja hiekkaa ilmaan muodostaen korkean ”seinämän”, joka liikkuu eteenpäin. Haboob heikentää näkyvyyttä ja ilmassa lentävä hiekka ja voimakas tuuli voivat aiheuttaa vaurioita rakennuksille ja vaaraa ihmisille. Kesäkuun alussa luinkin kansainvälisen lehdistön sivuilta, että Khartumissa oli ollut massiivinen haboob, joka oli sortanut heikkorakenteisimpia rakennuksia.

Ida ja Matti valitsemassa lammasta lihakaupassa.

Kouluttamisen lisäksi kerkesimme missiomme aikana tutustua jonkin verran Valkoisen ja Sinisen Niilin risteyskohdassa sijaitseviin Khartumiin ja naapurikaupunkeihin, Omdurmaniin ja Bahriin. Kaupungit muodostavat yhdessä miljoonien ihmisten metropolialueen ja valtion hallinto- ja kulttuurikeskuksen. Omdurmanissa kävimme markkinoilla ja teimme tuliaisostoksia, kun puolestaan Bahrissa kävimme syömässä lammasta, mikä olikin suorastaan jännittävä kokemus! Kävelimme ensin lihakauppaan, jossa saimme valita, mistä lampaasta lihamestari leikkaa lihat. Leikkaamisen jälkeen kävelimme viereiseen ravintolaan, jossa lampaat grillattiin ja tarjoiltiin meille herkullisen kastikkeen, patongin ja salaatin kanssa. Paikallisten tapaan söimme käsin, mikä osoittautui alkujärkytyksen jälkeen käteväksi tavaksi ja lammas itsessään melkein maukkaimmaksi lammasruuaksi ikinä!

Sudan ja Khartum lienevät suomalaisille loma- ja työmatkakohteina melko tuntemattomia. En itsekään olisi puoli vuotta sitten uskonut, että löytäisin itseni Sudanista syömästä lammasta käsin, mutta kaikin puolin ensimmäinen missioni oli positiivinen kokemus! Antoisten koulutusten lisäksi päällimmäiseksi mieleen on jäänyt sudanilaisten vieraanvaraisuus, ystävällisyys ja iloinen elämänasenne.

 

Seuraavia koulutusreissuja (ja lammasruokailuja innolla) odottaen,

~Ida-Reetta