Ilmastotiedon käyttäjiä koolla Bhutanissa

Vuoriston aiheuttama turbulenssi tärisyttää lentokonetta matkalla Bhutanista kohti Suomea. Pitkällä lennolla on hyvin aikaa pohtia Bhutanissa pidettyjen – sikäläisittäin isojen – työpajojen antia ja projektimme roolia niissä. Lokakuun 19. päivä maan pääkaupungissa Timphussa pidettiin vuodenaikaisennusteisiin liittyvä työpaja ja sen jälkeen kaksipäiväinen ilmastopalveluiden tarpeisiin ja kehittämiseen kattavammin liittyvä työpaja. Bhutanin ilmatieteen laitos oli kutsunut paikalle merkittävimpiä ilmastopalveluiden käyttäjäryhmiä omasta maastaan. Muun muassa vesivoimaa, maataloutta, terveyttä, turvallisuusviranomaisia, vakuutusyhtiöitä, ympäristöalaa ja kansalaisjärjestöjä edustaneet asiantuntijat omistivat kolme päivää aikaansa edistääkseen heille tärkeiden räätälöityjen ilmastopalveluiden kehittämistä.

Bhutan on yksi maailman haavoittuvimmista maista mitä tulee sään ja ilmaston aiheuttamiin vahinkoihin ja tuhoihin, ja köyhä maa tarvitsee myös kansainvälistä tukea.

Tällä kertaa paikalle oli saapunut useita edustajia Maailman ilmatieteen järjestöstä (WMO), joka vastaavaa maailmanlaajuisten ilmastopalveluiden (GFCS) kehittämisen koordinoinnista, mutta auttavat myös alueellisten ja kansallisten ilmastopalveluiden konseptien kehittämisessä. Aasian alueen yhteistyön merkeissä työpajoihin osallistuivat myös kiinalainen, intialainen ja filippiiniläinen asiantuntija. Ja sitten minä pienestä Suomesta. Tässä Kaspianmerta kohti lentäessä voin ylpeänä todeta, että mielestäni projektillamme oli hyvin merkittävä rooli työpajoissa. Monet ulkomaiset asiantuntijat tulivat Bhutaniin vasta ensimmäistä kertaa. Sen sijaan Suomen ulkoministeriön rahoittama SHSB-projekti alkoi jo 2013 ja niinpä meillä sitten oli paljon annettavaa monella tasolla. Esimerkiksi projektin alussa toteutettu sosio-ekonominen arvio sääpalveluiden kehittämisen avulla saatavista hyödyistä nousi usein esiin keskusteluissa. Ja osittain projektimme ansiosta Bhutanin ilmatieteen laitoksen edustajilla on aina myös uutta osaamista ja kerrottavaa tuoreista kehitysaskelista tällaisissa verkostoitumistilaisuuksissa. Samaan aikaan kuin me istuimme kokoustiloissa, toinen tällä matkalla ollut Ilmatieteen laitoksen asiantuntija neuvoi bhutanilaisia kollegojamme työtavoissa, joilla varmistetaan säähavaintojen jatkuva korkea laatu – sekin oli kiva tuoda esiin keskusteluissa.

Työpajassa
Työpajassa

Työpajojen tärkein tavoite oli yhdessä ideoida konsepteja tuleville palveluille ja kerätä tarkempaa tietoa siitä, millaisia ilmastotietoja bhutanilaiset käyttäjät tarvitsevat. Ehkä tämän buddhalaisen valtion ja kansalaisten arvoilla on jotain tekemistä sen kanssa, että bhutanilaiset ovat oikeasti hyvin tuotteliaita. He pystyvät keskittyneesti ja kunnioittavasti kuuntelemaan, mitä muilla on sanottavaa, ja sitten yhtä keskittyneesti ja kuitenkin rennolla otteella tuottamaan toivotut yksityiskohdat palvelukonsepteille. On ilo tehdä töitä heidän kanssaan! Ja se ilo jatkuu heti perään bhutanilaisten seuraavassa koulutuksessa Suomessa. Näitä työpajoissa kerättyjä ideoita ja tietoa käyttäjien tarpeista hyödynnetään, kun Ilmatieteen laitoksen asiantuntijat ohjaavat bhutanilaisia ilmastoteemaisessa parin viikon mittaisessa koulutuksessa. Oli hienoa sanoa Bhutanissa työpajan päätteeksi, että SHSB-projekti vie oikeasti asioita eteenpäin. Toivon, että se nostaa myös meidän suomalaisten arvostusta kansainvälisessä yhteisössämme.

Tämä oli kolmas ja luultavasti viimeinen työmatkani Bhutaniin, sillä kehitysyhteistyörahoja on jo pienennetty huomattavasti ja jatkoprojektia tuskin on odotettavissa. Onneksi Maailman pankki suunnittelee isoa ilmastoteemaista kehitysprojektia Bhutaniin, joten ehkä kehitys jatkuu senkin jälkeen, kun me lähdemme sieltä pois.

Suomalainen ekspertti aloittamassa työpäivää Bhutanin ilmatieteen laitoksella asianmukaiseen virkapukuun sonnustautuneena
Suomalainen ekspertti aloittamassa työpäivää Bhutanin ilmatieteen laitoksella asianmukaiseen virkapukuun sonnustautuneena

Olin myös hyvin tyytyväinen, kun tällä kerralla olimme viikonlopun yli Bhutanissa ja meillä oli vapaapäivä, jonka pystyimme käyttämään Tiger’s nestissä käymiseen. Se on maan yksi tärkeimmistä nähtävyyksistä ja buddhalaisille tärkeä luostari Himalajan rinteillä. Perille pääsee vain polkua pitkien vaeltaen. Katso myös Paulin matkakuvia. Matkamme eivät onneksi ole aina vain työntekoa.

-Reija Ruuhela

IT-koulutusta ja säämallin kehitystä Bhutanissa

Kun muut viettivät keväällä työläisten juhlaa vappua, istahdimme me Elmerin kanssa tosityöläisinä lentokoneeseen ja otimme suunnaksi Bhutanin. Bhutanissa tehtävänä oli jatkaa sääennustusmalliasioilla, josta jo Pauli aikaisemmin kirjoitti blogissa.

Bhutanissa suurina haasteina ovat maan yleinen IT-osaaminen sekä koulutettujen meteorologien ja hydrologien puute. Kuten monessa muussakin kehittyvässä maassa, ministeriö päättää usein kunkin työntekijän tehtävän. Jos olet koulutettu, päädyt helposti ylemmäksi virkamieheksi, mutta et kuitenkaan välttämättä koulutusta vastaavaan tehtävään. Siten itse koulutusta vaativaa työtehtävää voi hoitaa joku muun alan osaaja.

Ilmatieteen laitoksen Bhutanissa vetämässä projektissa kehitetään paljon osa-alueita, jotka vaativat perus Microsoft-käyttöä laajemman IT-osaamisen. Koulutuksen puutteen vuoksi projektin kestävyys on alkanut viime aikoina epäilyttämään, ja tämän vuoksi projektiin lisättiinkin kokonainen koulutusohjelma tarvittavien IT-taitojen parantamiseen.

Yhden päivän ennusteista kolmen päivän sääennusteisiin

Tämänkin reissun aihe liittyi IT:hen, sillä Bhutaniin asennettiin tehokkaampi serveri, jonka laskentateho riittää kolmen päivän sääennustuksen tuottamiseen mallin nykyisellä kolmen kilometrin horisontaaliresoluutiolla. Bhutanin vuoristoisessa maastossa säämallin ajaminen mahdollisimman pienellä resoluutiolla on suositeltavaa sääilmiöiden ennustamisen mahdollisuuden parantamiseksi.

Malli saatiin pyörimään parin päivän asentelun jälkeen. Mallin ajamisessa haasteena on paikallisen ilmatieteen laitoksen sekä ministeriön nettiyhteys, joka on usein liian hidas mallin alkutietojen lataamiseen. Olemmekin suositelleet laitosta keskustelemaan nopeamman nettiyhteyden mahdollisuudesta lähes projektin alusta asti.

Viikon aikana ohjelmassa oli myös seminaari sääennustusmalleista. Bhutanissa suurin osa sään ennustajista on insinöörejä, joilla ei ole kunnollista alan koulutusta. Seminaariin osallistui myös muutama vesivoiman tuottaja, sillä he tulevat käyttämään mallin tuottamia ennusteita tulevaisuudessa.

Seminaarissa kerroin mikä sääennustusmalli on, mitkä sen rajoitukset ovat ja miten mm. vuoristo voi vaikuttaa mallin tarkkuuteen. Lisäksi paikallisen meteorologian yksikön päällikkö Tayba esitti mallin ensimmäisiä verifiointituloksista.

Tällä hetkellä Bhutanin ilmatieteen laitos DHMS harjoittelee mallin ajamista, jotta julkaisun jälkeen malli olisi nykyistä toimintavarmempi. Syksyn aikana järjestetään lisäkoulutusta mallin verifioinnista, ja lisäksi DHMS saa paremman nettiyhteyden uuden toimitalon myötä. Toiveena on, että ensi keväänä DHMS tuottaa seuraavan päivän sääennustuksen sijaan kolmen päivän sääennusteen perustuen heidän oman sääennustusmallinsa tuloksiin. Tämä on yksi Gross National Happiness Commissionin Bhutanille asettamista tavoitteista.

Syyskuun missio Bhutaniin järjestettiin yhtä aikaa norjalaisen NVE:n (Norwegian Water Resources and Energy) kanssa, jolla on kehitysyhteistyöprojekti laitoksen hydrologiapuolen kanssa. Yhtenä osa-alueena on hydromallin kehitys, ja paikalliset haluaisivatkin nyt sääennustusmallista suoraan mm. sade-ennusteen hydromalliin, jota voidaan käyttää tulvavaroitusten ja muiden hydrologisten ennusteiden tuottamisessa. Mallin tuloksille on siis useampia käyttökohteita tiedossa.

Illat Bhutanissa menivät pitkälti töitä tehdessä, mutta tuli sitä jotain uuttakin nähtyä. Saapumispäivän illallisreissulla seurasimme hetken kellotornilla järjestettyä Druk Superstar Season 4 -laulukilpailun finaalia. Paikalliset olivat kokoontuneet portaille jo hyvissä ajoin ennen finaalin suoran lähetyksen alkua. Illan hämärtyessä ja finaalin edetessä tunnelma kellotornilla oli hieno. Alkuviikosta vapaa-aika rajoittui pitkälti jalkapallon kurkisteluun hotellin ikkunasta. Bhutanissa jalkapallo on ollut viime aikoina erityisen suosittua, sillä parhaillaan pelattiin maailmanmestaruuskisojen karsintoja. Loppuviikosta kävimme perinteeksi muodostuneella jakkiburgerilla Bhutanissa vielä toukokuussa työskennelleiden suomalaisten kanssa. Viimeisenä iltana illastimme vielä paikallisten kanssa ennen klo 6 lähtöä paluumatkalle Intian kautta, josta toimmekin itsellemme vatsataudit tuliaisiksi hyvin sujuneen reissun kunniaksi… 😉

Laulukilpailun finaalia seuraamassa. Kuva: Jenni Latikka
Laulukilpailun finaalia seuraamassa. Kuva: Jenni Latikka

-Jenni

Nepalin tie kohti parempia sääennusteita

Nepal on Suomen kehitysyhteistyön pitkäaikainen kumppanimaa. Ilmatieteen laitoksella on viime vuosina ollut vahva läsnäolo Nepalissa Nepalin hydrologisen ja meteorologisen laitoksen (DHM) kanssa tiiviisti tehdyn yhteistyön tiimoilta, ja Ilmatieteen laitos toimiikin Nepalissa tällä hetkellä kahden eri projektin voimin. Suurta käynnissä olevaa Maailmanpankin projektia edeltänyt FNEP1 (Finnish-Nepalese Project for Improved capability of the Government of Nepal to respond to the increased risks related to the weather-related natural disasters caused by climate change, 2010–2012), ja tällä hetkellä käynnissä oleva projektin toinen vaihe (FNEP2, 2013–2016), on tehnyt vuosien mittaan maan tutuksi useille Ilmatieteen laitoksen asiantuntijoille. Maa oli entuudestaan tuttu myös numeerisiin sääennustusmalleihin erikoistuneelle Jannelle, sekä Jonnille joka tietotekniikan ammattilaisena oli pyydetty tukemaan projektimission aktiviteetteja.

Heinäkuussa monsuunin aikaan teimme numeeriselle sääennustusmallille räätälöidyn palvelimen asennus- ja koulutusmatkan Katmanduun. Matkan aikana oli tarkoitus asentaa uusi laskentapalvelin osaksi Nepalin sääennusteiden tuotantojärjestelmää DHM:n tiloihin Katmandun lentokentälle. Suunnitelmissa oli saada palvelin tuottamaan operatiivinen kolmen päivän sääennuste, joka tulisi toimimaan sääpalvelun päivystäjien tukena paikallisten sääennusteiden tuotannossa. Ajankohta sääennusteiden ja säätuotantojärjestelmän parantamiseksi maassa, joka taistelee edelleen huhtikuisen voimakkaan maanjäristyksen jälkiseuraamuksien parissa, on toivottu.

Keväisen maanjäristyksen jälkiä. Kuva: Herman Böök
Keväisen maanjäristyksen jälkiä. Kuva: Janne Kauhanen

Kymmenen päivän mittaiseksi suunnitellusta missiosta kahdeksan päivää oli varattu henkilöstön koulutukselle. Tavoitteena on, että DHM pystyisi tulevaisuudessa itse tuottamaan yhteiskunnalle numeerisia ennusteita ja niihin perustuvia palveluita. Paikallisten käytössä on meteorologista dataa, mukaan lukien ulkomaisten tahojen tarjoamia sääennusteita, mutta oma korkearesoluutioinen säämallinnus tulee mahdollistamaan entistä tarkemman työkalun hyödyntämisen esimerkiksi monsuunin kovien sateiden varalle varautumiseksi. Itse malliin, sen käyttämiseen ja koko tuotantoketjuun perehdyttävä koulutus tuokin maahan hyödyllistä tietotaitoa ja luo pohjaa tulevalle kehitykselle.

Uudet sääpalvelut tulevat kovaan tarpeeseen maassa, joka kärsii toistuvasti rajuista myrskyistä, runsaista sateista, maanvyörymistä ja äkkitulvista, ja jonka sähköntuotannosta yli 90 % on vesivoimaa.

Homma alkoi heti saapumispäivänä, pikaisen suihkun jälkeen. Paikalliset tulivat hakemaan meitä, ja suunnistimme läheiseen pankkiin vaihtamaan euroja Nepalin rupioiksi, jotta voisimme lunastaa uuden Suomesta lähetetyn serverin tullista. Eipä ollut koskaan ennen ollut sellaista summaa käteistä matkassa (yli 200 000 rupiaa); eihän tuo euroissa ollut kuin vajaat 2000, mutta kyllä se silti hieman hirvitti.

Pankista suuntasimmekin kohti lentokentän tullialuetta. Tietämätön olisi voinut luulla paikkaa jonkinlaiseksi markkina-alueeksi, sen verran vauhdikasta meno oli. Meitä vietiin agentilta toiselle, sillä kaikki hoitui tullissa agentuurien kautta, itse ei tullausta voinut tehdä. Me toimimme lähinnä lompakkona ja hämmästelimme menoa.

Tullin jälkeen tapasimme lentokentän sääpalvelun johtajan ja koulutettavan henkilökunnan, ja kävimme viikon ohjelman läpi. Serverikin tuotiin sillä välin paikalle, tullattuna ja valmiina asennettavaksi.

Seuraavana päivä alkoi asennus, nepalilaisittain normaaleine kommervenkkeineen. Serveri saatiin asennettua ja koulutus aloitettua.

Koulutustuokio käynnissä. Kuva: Herman Böök
Jonni kouluttamassa paikallisia. Kuva: Janne Kauhanen

Pienoisena yllätyksenä tuli se, kuinka monta kansallista pyhäpäivää lyhyen matkan ajalle mahtuikaan. Ensimmäinen oli Ramadanin loppumista juhlistava Eid, jonka päivämäärä selvisi meille vasta pyhää edeltävänä iltana. Sitä seurasi kaksi kansallista vapaapäivää, jotka maan hallitus oli antanut jotta ihmisillä olisi aikaa tutustua uuden perustuslain vedokseen. Perustuslain valmistelu on maassa ollut hankalaa, ja tyytymättömyys ilmaistiin tämänkin reissun yhteydessä viimeisen päivän yleislakon muodossa. Matkan viimeinen päivä hyödynnettiinkin täten projektiraporttien kirjoitteluun.

Reissun tuloksia. Meteogrammi Katmandusta.
Reissun tuloksia. Meteogrammi Katmandusta.

Meteorologit saapuivat töihin yleislakkoa lukuun ottamatta pyhäpäivinäkin, ja saatoimme pitää koulutukset ja muun reissuohjelman alkuperäisten suunnitelmiemme mukaan. Vain yksi työpäivä meni hukkaan molempien taistellessa vatsataudin parissa.

Koimme matkan aikana myös pienen maanjäristyksen; paikallisen mukaan alle 5 Richterin asteikolla ei ole mitään. Ei se suomalaisittain silti miellyttävältä tuntunut, kun kivilattia keinui alla kuin soutuvene aallokossa.

– Janne