Seitsemän jännittävää viikkoa Tyynellämerellä

Jaahas. Taas sitä päädyttiin jonnekin paratiisisaarelle häämatkalaisten keskelle tekemään töitä. Aika absurdilta se varmasti kuulostaa ja moni meinasikin tippua tuolilta (kuka kateudesta, kuka järkytyksestä) kerrottuani lähteväni seitsemän viikon työmatkalle Tyynelle valtamerelle. Kateellisuus ei useinkaan kannata ja tämäkin reissu piti sisällään monien hyvien asioiden lisäksi myös ylityötunteja, ruokamyrkytyksiä, Zika-viruksia ja 25-senttisiä tuhatjalkaisia hotellihuoneessa.

Vanuatun maisemia eli patsaita ja tulivuoria. Kuvat: Ilona Lang
Vanuatun maisemia eli patsaita ja tulivuoria. Kuvat: Ilona Lang

blogi_tyynimeri5

Ilmatieteen laitoksen ja SPREPin (South Pacific Regional Environmental Programme) yhdessä toteuttama FINPAC-projekti loppuu vuoden 2016 lopussa, joten paljon työtä oli tehtävänä useassa eri saarivaltiossa ja siksi missio kesti tavallista pidempään. Missiot polkaistiin käyntiin Fidzillä, jossa järjestimme koulutuksen SmartAlert-säävaroitusjärjestelmästä. SmartAlert on Ilmatieteen laitoksella kehitetty meteorologin työkalu, jolla säävaroitusten antaminen nopeutuu manuaaliseen työhön verrattuna. Kaikki varoitukset pystytään syöttämään ohjelmaan ja lähettämään napin painalluksella useille eri tahoille. Meteorologien ja IT-osastojen koulutuksen seurauksena saarivaltioiden säävaroitusten antaminen pitäisi tehostua ja tavallisten ihmisten varautuminen merkittäviin sääilmiöihin ja luonnonkatastrofeihin parantua. 

Matka Suomesta Fidzille kestää lyhimmilläänkin noin 30 tuntia sisältäen useita vaihtolentoja ja on melkoisen uuvuttava. Lisäksi onnistuin nappaamaan matkan varrelta mukaani ruokamyrkytyksen. Saavuttuani viimein Fidzin pääkaupunkiin Nadiin, osallistuin kuitenkin urhoollisesti ensimmäiseen työpajapäivään, vaikka olo oli vielä heikko. (Huom! Tässä vaiheessa viimeistenkin kateuden rippeiden pitäisi karista tehokkaasti.) Työpajaan oli saapunut edustajia Fidzin, Tongan, Vanuatun, Salomonsaarten, Papua-Uuden-Guinean ja Samoan sääpäivystyksistä ja tietenkin meidän porukkamme Suomesta (minä eli SmartMet– ja SmartAlert-ekspertti Ilona Láng, projektipäällikkö Matti Eerikäinen, SmartAlert-ekspertti Jenni Rauhala ja IT-ekspertti Mikko Rauhala). Workshopin tarkoitus oli kehittää säävaroitusjärjestelmää kussakin valtiossa ja valmistaa paikalliset tuleviin missioihin. Työpaja meni työläydestään huolimatta oikein hyvin. Paikalliset olivat motivoituneita ja innostuneita oppimaan uutta, mikä motivoi tietenkin myös meitä. Porukka oli rentoa ja kaikilla oli päällä ”havaijipaidat”, jotka tosin vastaa paikallisilla ihan virallista työasua. Kuulemma paidan kuvioinnista pystyy tunnistamaan miltä Tyynenmeren saarelta sen kantaja on kotoisin. Perheet pukeutuvat vaikkapa juhliin mennessään kaikki samaan kuosiin. Suomessa vastaava asuvalinta lienee yhtenevät tuulipuvut…

Fidzin jälkeen porukkamme hajaantui osittain. Itse jatkoin SmartAlert– ja SmartMet-koulutushommiin pariksi viikoksi Vanuatulle. Asensimme Vanuatun sääpalveluun meteorologin katselu- ja editointikäyttöön tarkoitetun SmartMet-työaseman, sekä varoitustyökalu SmartAlertin. Vanuatun säävaroitusjärjestelmä osoittautui melko monimutkaiseksi ja varoitustyyppien ja -luokkien määrittäminen oli hyvin työläs osuus. Säävaroitusten määritelmät vaihtelevat maasta riippuen. Sainkin onneksi myöhemmin huomata, että seuraavassa kohteessa Salomonsaarilla homma meni helpommin, sillä varoituksia oli selvästi vähemmän. Kollegani jatkoivat kuka minnekin, mm. Tongalle ja Papua-Uuteen-Guineaan. 

SmartAlertin lopputuote Salomonsaaten nettisivuilla
SmartAlertin lopputuote Salomonsaaten nettisivuilla

Tällaiset työreissut ovat antoisia, mutta myös raskaita. Sopeutumiskyky erilaisiin kulttuureihin ja toimintatapoihin on erittäin tärkeää. Pitäisi myös tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja pystyä kouluttamaan, asentamaan tai vetämään työpajoja vaikka pää kainalossa. Ehkä kuitenkin se haastavuus, omien rajojen ylittäminen ja uudet tuttavuudet ovatkin näissä reissuissa se koukuttava juttu. Ainakin omalla kohdallani nämä ovat syitä miksi olen valmis lähtemään seuraavallekin, mahdollisesti tuhansien kilometrien päähän, sijoittuvalle työmatkalle.

Ilmatieteenlaitokset asiantuntijat Salomonsaarten sääpäivystyksessä
Ilmatieteen laitoksen asiantuntijat Salomonsaarten sääpäivystyksessä.

-Ilona

Missiolla Makedoniassa

Vuodesta 2008 alkaen olen ollut kasvattamassa Balkanin ilmanlaatukapasiteettia kaikkiaan 26 missiolla. Suurin osa reissuista on kohdistunut Skopjeen, Makedonian pääkaupunkiin. Tämä rupeama näyttää nyt olevan päättymässä, joten muutamia hajahavaintoja Skopjesta.

Skopjen roskaisuus pistää  suomalaisen silmään. Kunnallinen jätehuolto on toki olemassa. Periaatteessa jätteet viedään päivittäin katujen varsilla oleviin avoimiin keräystioihin. Ne on tyhjiä  aamulla,  jossain on suuri kaatopaikka. Kuluttajat eivät jätteiden lajittelua juurikaan tee,  vaan  jätteiden lajittelu ja myynti on paikallisten romanien elinkeino. Heitä näkee roskaponttöjä tutkimassa, mutta todennäköisesti merkittävin tulonlähde heille on tuo tuntematon jätteiden loppusijoituspaikka. Viime vuosina en ole kuitenkaan enää nähnyt roskaponttöjen tyhjentämistä tuleen tuikkaamalla.

Joukkoliikennettäkin on.  Valitettavasti se on suurelta osin ikivanhojen bussien varassa.  Paikallista raideliikennettä ei ole. Hulppeita autoja näkee paljon, mutta puolet autoista on suuripäästöisiä  Euro 0–Euro 2 -autoja. Joka  kymmenes auto on 1980-luvulta ilman mitään päästökontrollia.  Halvin ja hyvin suosittu bensa-autojen polttoaine on kuitenkin nesteytetty kaasu, LPG.  Sillä lienee jotain ilmanlaadun kannalta hyviä ominaisuuksia?  Liian usein ruuhka-aikaan keskustan kadut ovat täynnä, kukaan ei liiku mihinkään, autot tyhjäkäyvät ja torvet soivat.

Kuva: Pia Anttila
Päivittäinen ruuhka-aika Skopjen kaduilla. Kuva: Pia Anttila

Talvella kelit voi ajoittain olla pakkasen puolella  (yhä harvemmin), nastarenkaita ei onneksi kuitenkaan  käytetä.  Skopjessa ei siis ole samanlaista katupölyongelmaa kuin meillä Suomessa.

Valtaosa Makedonian sähköstä tuotetaan lähellä Bitolan kaupunkia sijaitsevassa  lauhdevoimalassa, joka käyttää paikallista heikkolaatuista  kivihiiltä. Tämän yhden voimalan vuotuinen rikkidioksidipäästö on lähes kaksinkertainen koko Suomen nykyiseen SO2-päästöön verrattuna.  Piiput ovat kuitenkin 250-metriset, joten varsinaista paikallista ilmanlaatuhaittaa päästöistä ei ole.

Skopjessa on maailmanluokan ilmansaaste-episodeja talvisin ja kesälläkin vaivaa vähintäänkin näille leveysasteille tyypillinen korkea pienhiukkasten taustapitoisuus. Skopjea ympäröi kilometrin korkuiset vuoret, mikä varsinkin talvisissa inversiotilanteissa pahentaa saaste-episodeja.   Talvisin tarvitaan lämmitystä, mutta kaukolämpöä  on kuitenkin vain pienelle osalle kaupunkia. Lämpövoimalat toimivat  – ilmanlaadun onneksi – nykyään kaasulla.  Kaukolämpöverkon ulkopuolella lämmitetään sähköllä tai polttopuulla.  Hinta ratkaisee varsin usein puun hyväksi, mistä on seurauksena erittäin ikäviä savusaasteita.

Kuva: Pia Anttila
Kuva: Pia Anttila

Skopjen uudelleen rakennettu keskusta on todella näkemisen arvoinen,  kontrasti pittoreskiin Old Bazaariin verrattuna on huikea.   Skopjessa taitaakin  olla  nyt maailman suurin patsastiheys.   Hyvää ruokaa on tarjolla halvalla lukuisissa ravintoloissa, ja asiantuntijat sanovat, että jotkut paikallisista viineistä ovat aivan huippuluokkaa.   Ihmiset ovat erittäin ystävällisiä ja avuliaita.

Kuvat: Pia Anttila
Vanha kaupunki Old Bazaar. Kuva: Pia Anttila
skopje-syyskuu-2016
Skopjen uusittu ydinkeskusta. Kuva: Pia Anttila

Ilmanlaadun seurannan tuloksista näkyy, että ilman rikkidioksidin pitoisuudet ovat laskeneet selvästi kymmenessä vuodessa lähes koko maassa, muille saasteille ei valitettavasti vastaavaa kehitystä vielä ole tapahtunut.  Makedonian ilmanlaatuportaalin ansiosta kuitenkin ihmiset nykyään tiedostavat saasteongelmansa, paksua smogia ei enää kutsuta sumuksi.  Seuraava askel onkin sitten niihin päästöjä vähentäviin toimiin ryhtyminen.

Suomalaisten, etenkin paikan päällä kuusi vuotta asuneen projektipäällikkö Sarin avustuksella Makedonian ilmanlaatuosaaminen on noussut Balkanin parhaimmistoon.  Tämä on onnistunut tietenkin vain Makedonian ympäristöministeriön osaavan ja oppimishaluisen porukan ansiosta.  Rahapulassa toimivalla yksiköllä tulee kuitenkin riittämään haastetta pitää tilanne tällä tasolla yhteistyöprojektin loputtua.

-Pia