Vietnam – Meteorologiaa Maailmalla

Vietnamilaiset meteorologit opissa Suomessa: säämalleja, yhteistyötä ja hiihtoa

Ilmatieteen laitos koordinoi numeeristen säämallien koulutusta Vietnamin ilmatieteen laitoksen (Hydro-Meteorological Administration of Vietnam, VNMHA) työntekijöille. Koulutukseen kuuluu luentoja Vietnamissa sekä kaksi noin neljän kuukauden intensiivijaksoa Suomessa. Koulutus on Maailmanpankin rahoittama ja sen järjestää Ilmatieteen laitos yhdessä Helsingin yliopiston kanssa. Ensimmäinen Suomessa vierailleista ryhmistä on jo palannut Vietnamiin ja toinen ryhmä saapui Suomeen keväällä 2019. Tämän blogitekstin on kirjoittanut ensimmäisen ryhmän opiskelija Huyen.

The Finnish Meteorological Institute (FMI) is coordinating a training on numerical weather predictions for employees from the Hydro-Meteorological Administration of Vietnam (VNMHA). The most extensive part of the training consists of two groups from VNMHA who spend almost four months at FMI. The training is part of a project funded by the World Bank, and it is jointly organized by FMI and the University of Helsinki. The first group has now returned to Vietnam, and the second group has just started their training period. This blog post is written by a participant of the first group.

”I closed my eyes for a while to reminisce the moments I have been through, it is unsurprising that my mind sent me back to my last Saturday and Sunday in Finland. I remember the sun was light, the temperature was 0 degree Celsius but there was a bit of wind, I decided to go out for a walk around Helsinki to say goodbye, and I realized it was a wise decision. After taking a little walk in the open air, I felt a little cold and decided to get on tram No. 9 going from the beginning to the end, and back to the beginning. I would have to thank this tram very much, because a round of this city really took me back to the memorable moments of the previous three months, from the days of setting the first steps to Helsinki.

How I thought of Finland

As soon as I received the news that I was assigned to study in Finland, I was really surprised not only because I would have chance to study at a well-known and prestigious meteorological agency in the world, but also because I would be coming to a country that has never been a country in my bucket list. I tried searching for some information about Helsinki, where I would go to work and study and all the information I found really excited me. Having said that, I understood that traveling to Finland in the winter is not a good choice and tons of challenges are waving me from there. Actually there were days when I wondered whether I should join the trip. Those negative thoughts were quickly replaced by the curiosity about the country I was going to and how can I refuse the happiest land in the world.

What I did in Finland

I went to Helsinki in the evening after a long flight. My first real images of Finland were the long streets of the city, with rows of well-built houses on my hotel street. I spent the whole evening arranging personal stuffs and getting ready for the nearly 4-month winter challenge here. And an indispensable part of the preparation to deal with this challenge is a full baggage of Vietnamese food just in case I was unable to find any Asian stores here.

I wish I could rewind the clock because 16 weeks passed so quickly. The first training week started by a presentation about the Finnish culture which I was really interested in. We learnt how to work with Finnish people, adjust working style to work effectively and live well in Finland.

In the following weeks, we focused on intensive numerical weather modeling. We proceeded to learn how to install a regional numerical model on the Taito supercomputer and implement a few test cases to test the predictability of this model. We also learned from theoretical lectures on data assimilation and ensemble forecasting which will be very useful for weather forecasters. In the last weeks of the course, we conducted to build a quasi-operational forecasting system for Vietnam, that is almost similar to the current operational versions running in our institute under the guidance of FMI experts and created verification for those forecasts.

Group work at Finnish Meteorological Institute

What impressed me of FMI is that they greatly facilitated us to study knowledge outside of our general table. Although the course focused on numerical weather prediction, we have also been introduced to lightning detection by FMI expert. Even when one of us proposed to meet an LAPS expert because she had some questions about this topic, we were all very enthusiastic. In the last week of this training course, we also had a trip to Vaisala company, getting to their factory to see their delicate modern weather products.

Certainly, an indispensable part of coming to Finland is trying skiing. We had an afternoon of skiing and falling off several times, which made everybody feel the pain a few days later. Nevertheless, it was a great experience for us that would probably make the next NWP group envy as we often said.

What I brought back to Vietnam after 16 weeks

The most important and expected outcome of any training courses would be the knowledge learned. From my perspective, despite the fact that it is unable to make us who are operational weather forecasters with little NWP knowledge become experts in numerical modelling after four months training at FMI, what I am sure is that this course will be a solid foundation and stepping stone for us who are passionate, curious and enthusiastic young people moving towards higher knowledge in numerical modelling to enhance the forecasting ability and contribute to disaster risk reduction of our country.

In addition to that, we had chance to work directly under the guidance of lecturers from the world’s leading universities and experienced FMI experts. This helped us to learn more working skills, thereby helping me become more confident at working place.

Last but not least, an indispensable part of what I brought home are networking and sincere friends. We are eight people from different regions, from different agencies in VMHA and have never worked together before. After 16 weeks of studying, practicing and doing group work, learning and gaining knowledge together, we have become close and inseparable friends in this course. We are always aware that we are a team and work on a team basis to get the best performance after the course. Although the course was over, we always hope to be important bridges between the agencies in VMHA. So, yes! We are ready for next challenges!”

~ Huyen

Piece of Cake: Meteorologi IT-asiantuntijan saappaissa Vietnamissa

Välillä tämä kansainvälisissä projekteissa työskentely saa jännittävien käänteiden lisäksi myös aika koomisia piirteitä. Koomista on se, että joka kerta kun on kuvitellut, että tämä nyt oli nyt haastavin, yllättävin ja jännittävin matka tähän mennessä, niin seuraava matka onnistuu kuitenkin olemaan vielä yllättävämpi. Niin kävi myös viimekertaisella Vietnamin matkalla. Matkan oli tarkoitus asentaa Hanoin sääpäivystykseen SmartMet. SmartMet on suomalainen meteorologien työskentelyyn tarkoitettu työasema, jonka avulla meteorologit pystyvät helposti katsomaan havaintoja ja säädataa ja saavat näin paremman käsityksen tulevasta säästä.

Pari päivää ennen matkan alkua sain puhelun kuumeiselta kollegalta, Matti Eerikäiseltä. Kuumeisen hourailun lomasta sain selville, että hänellä oli yli 40 astetta kuumetta ja influenssa-aalto oli pahimmillaan. Ei siis puhettakaan, että kaveri olisi matkustuskunnossa parissa päivässä. Tämä tarkoitti tietenkin sitä, että joutuisin aloittamaan mission yksin.

Matkaevääksi sain positiivisen ajattelumallini lisäksi puolen tunnin SmartMet-softan asennuskoulutuksen IT-konkariltamme, Mikko Rauhalalta. Olin toki muutaman kerran asentanut SmartMetin Suomessa menestyksekkäästi, mutta vieraassa maassa homma on aina haastavampaa, joten sitä oli hyvä treenata edes pikaisesti ennen matkaa.

Asennuksen (vielä melko vakavia) ensiaskelia.

Asennus sujui kuin sujuikin Hanoissa yllättävän hyvin, vaikka jouduin sen olosuhteiden pakosta yksin tekemään. Vietnamin ilmatieteen laitoksen IT-osaston kundien ilmeet olivat kyllä näkemisen arvoiset; ihanko tosissaan ne lähettivät Suomesta vaalean nuoren naisen tekemään softan asennuksen? Toisinaan sitä kohtaa ihan täällä koti-Suomessakin ainakin jonkinasteisia ennakkoasenteita suorittaessaan jotakin teknistä työtehtävää. Perinteistä nörttistereotypiaa en ehkä koekaan täyttäväni, mutta voin kertoa että aika harva loppujen lopuksi täyttää yhtään minkäänlaista stereotypiaa. Omasta puolestani ne saa siis heittää suosiolla romukoppaan. Samalla myös tavallaan jatkoimme tahattomasti viime syksynä Vietnamissa järjestetyn tasa-arvo-työpajamme oppeja tälläkin missiolla. Eli että myös nainen voi olla tehdä monenlaisia työtehtäviä siinä missä miehetkin. Oli myös hienoa huomata kuinka paikallisten arvostus osaamistani kohtaan kasvoi mission edetessä.

Raskaan työn lomassa pitää muistaa syödä. Ilona ja projektikoordinaattorimme Thanh lounaalla vietnamilaiseen tyyliin.

SmartMetin asennus oli tietenkin vasta alkusoittoa, sillä päivystävät meteorologit piti vielä kouluttaa käyttämään sitä. Parikymmentä paikallista meteorologia saapui paikalle päivittäin ja loppuviikolla saimme onneksi myös Matin mukaan kouluttamaan.

Matti ja Ilona kurkkivat olan takaa, saavatko oppilaat annetut tehtävät tehtyä.

Vuoden aikana kokemani työreissut ovat saaneet miettimään, että mistä on hyvä Ilmatieteen laitoksen ekspertti tehty ja mitä kaikkea häneltä vaaditaan? Luonnollisesti hänen pitää osata asiansa ja olla muutenkin nopea oppimaan ja sopeutumaan uuteen kulttuuriin. Lisäksi rennosta asenteesta ei ole ainakaan haittaa, sillä kaikki ei todellakaan aina mene suunnitelman mukaan. ”Vaikeuksien kautta voittoon” – lausahdus voisi siis kuvata aika hienosti tätäkin missiota.

T: Ilona

Tasa-arvoa Vietnamissa

Tasa-arvo. Ja vieläpä sukupuolten välinen tasa-arvo. Se on aihe, joka puhuttaa ja menee tunteisiin niin Suomessa kuin muualla maailmassakin. Mitä se oikeastaan on ja kuinka sitä tulisi käsitellä niin, etteivät eri osapuolet tuntisi itseään uhatuiksi? Ja kuinka lähestyä aihetta uudessa kulttuurissa? Nämä kysymykset ja monet muut pyörivät päässämme lähtiessämme järjestämään sukupuolten välistä tasa-arvoa käsittelevää työpajaa Vietnamiin. Ilmatieteen laitoksen projektit ovat luonteeltaan yleensä melko teknisiä. Projekteihin osallistuvilta asiantuntijoilta vaaditaan usein osaamista meteorologian, tietotekniikan tai insinööritieteiden alueilta. Se miksi projektissa oli mukana myös tasa-arvoasioita käsittelevä osio, lähti liikkeelle Vietnamin Ilmatieteen laitoksen omista toiveista Promoserv II -projektiin ja sen tavoitteisiin liittyen. Olemme kollegani Satun kanssa käyneet muutaman kerran aiemminkin työmatkalla Vietnamissa Promoserv-projektin tiimoilta – minä meteorologisen osaajan roolissa ja Satu henkilöstön kehittämisen asiantuntijana. Tasa-arvotyöpajan järjestäminen oli molemmille kuitenkin uusi juttu ja vaati huomattavasti aiempaa enemmän taustatyötä ja valmisteluja.

Työpajan osallistujat ryhmäkuvassa. Kuva: Ilona Láng

Vietnamissa aihe on monille vielä melko vieras. Naisten asema yhteiskunnassa on kuitenkin merkittävä. Ovathan vietnamilaiset naiset taistelleet miesten rinnalla Vietnamin sodassa, ahkeroineet riisipelloilla kymmentuntisia päiviä siinä missä miehetkin ja vielä tänäkin päivänä monessa perheessä nainen on vastuussa perheen raha-asioista. Esimerkiksi työelämässä on kuitenkin havaittavissa suuria sukupuolten välisiä kuiluja. Vietnamissa naiset sijoittuvat usein matalapalkkaisille aloille ja koulutettuinakin he etenevät urallaan huomattavasti miehiä vaikeammin ja hitaammin. Lisäksi lyhyet perhevapaat ja perheen ja työn yhteensovittaminen hankaloittavat etenkin naisten asemaa työelämässä. Nainen vastaa perinteisesti lähes sataprosenttisesti lasten ja kotiaskareiden huolehtimisesta – päivätyön ohella tietenkin. Työelämästä naiset jäävät eläkkeelle jo 55 vuoden iässä, miesten eläkeikä on 60 vuotta. Naisten matala eläkeikä selittyy osaksi sillä, että isoäitejä tarvitaan apuna lastenlasten kaitsemisessa.

Työpajan tavoitteena ei niinkään ollut muuttaa olemassa olevia toimintamalleja, vaan lisätä vietnamilaisten tietoisuutta tasa-arvosta ja herättää keskustelua. Alkuviikolla meillä oli aluksi työpaja, joka oli suunnattu pienelle, noin 10 hengen porukalle. Siinä käsiteltiin tarkemmin etenkin naisten urasuunnittelua. Varsinaiseen tasa-arvotyöpajaan osallistui lähes 100 henkeä yhdeksästä alueyksiköstä eri puolilta Vietnamia. Mukana oli myös Vietnamin Ilmatieteen laitoksen varapääjohtaja, jota aihe tuntui kiinnostavaan kovasti. Pidimme esityksiä tasa-arvosta, joissa annoimme esimerkkejä Suomesta ja esittelimme, kuinka meillä erilaiset lait tukevat yhteiskunnassa tasa-arvoa esimerkiksi työpaikoilla. Lisäksi kerroimme käytännön tapausten kautta urakehitysmahdollisuuksista käyttäen esimerkkinä allekirjoittanutta, eli nuorehkoa työelämässä olevaa naista. Käytännön esimerkit toimivat tällaisessa työpajassa hyvin ja pitivät osallistujien mielenkiinnon loppuun asti huipussaan. Erityistä ihmetystä herätti tieto siitä, että Sadun mies jäi hoitamaan lapsia Sadun työmatkan ajaksi ja leipoo vielä pullaakin heidän kanssaan.

Paneelikeskustelu oli yksi työpajan osa. Kuva: Ilona Láng

Esityksiemme lisäksi saimme kuulla myös Vietnamin Ilmatieteen laitoksen alueyksiköiden mielenkiintoisia puheenvuoroja. Yhdeksän alueyksikön välillä on suuriakin eroja ja maaseudun havaintoasemien työntekijöillä tilanne on hankalin. Havaintoasemilla havaintojen keruu tapahtuu manuaalisesti ja on tyypillisesti naisten hommaa. Usein naiset joutuvatkin olemaan erossa perheistään kuukausitolkulla perheiden asuessa kaupungeissa. Osana työpajaa meillä oli myös osallistava paneelikeskustelu, joka herätti hienoa keskustelua ja samalla myös vahvoja tunteita. Loppupuheenvuoroissaan osa osallistujista liikuttui kyyneliin asti. Tämä oli monelle hyvin ainutkertainen tilaisuus osallistua työpajaan ja aihe selvästi kiinnosti ja herätti osallistujissa tunteita. Työpaja sai kaiketi myös Vietnamin ilmatieteen laitoksen varapääjohtajan näkemään asioita uudessa valossa. Alun perin Suomen vierailulle oltiin lähettämässä viittä miesjohtajaa, mutta työpajamme ansiosta varapääjohtaja päätti lähettää matkaan mukaan myös yhden naispuolisen esimiehen.

Itselleni tämä matka oli työmatkoista haastavin ja rankin, mutta samalla kaikkein antoisin. Kyseinen aihe ja sen tutkiminen saa ymmärtämään vierasta kulttuuria syvemmin ja tällaisen aiheen myötä pääsee myös entistä lähemmäs jo ennestään tuttuja vietnamilaisia kollegoja.

-Ilona

Sääpäivystystä vietnamilaiseen tyyliin

Viikonloppu hurahti ohi nopeasti ja maanantaina oli aika tehdä taas töitä. Usein tällaisilla työmatkoilla työnteko ei suinkaan ajoitu vain niihin tunteihin, joista maksetaan palkkaa. Täytyy suunnitella koulutuksia, luoda suhteita paikallisiin kollegoihin ja kirjoittaa matkaraporttia (tai blogia). Päivät voivat venyä pitkiksikin, mutta perusteellinen pohjatyö helpottaa aina seuraavaa kertaa, jolloin jo tietää paikallisten työtavat ja osaa tavoittaa oikeat ihmiset.

Maanantai oli ehkä oman työni kannalta kaikkein mielenkiintoisin ja hyödyllisin päivä. Pääsimme nimittäin tutustumaan sekä keskuspäivystykseen, että aluepäivystykseen ja pommittamaan paikallisia päivystäjiä kysymyksillämme. Lisäksi vuorossa oli taas telkkarihommia, sillä Vietnamin TV tuli kuvaamaan erästä palaveriamme, jossa minä ja Matti pidimme SmartMetiin liittyvät esitykset paikallisille keskus- ja aluepäivystyksen pomoille.

Keskuspäivystyksen metkuilla oli varsin kelvollisia työkaluja käytössä; Esimerkiksi piirtotyökalu jolla pystytään piirtämään kartalle eri suureiden samanarvonkäyriä. Se muistuttaa omassa sääpäivystyksessä käyttämäämme Mirwa-ohjelmaa. Myös sääennustemallit yhteen kokoava web-sivu oli heillä varsin hyvä. Yksi suurimmista eroista meidän työtapoihimme verrattuna on alueyksiköiden ja osastojen välisen kommunikaation puute. Eri osastoilla ja yksiköillä on eri havainnot käytettävissään ja esimerkiksi Hanoin alueyksiköllä ei ole käytössä lainkaan tutkadataa, sillä heillä ei ole omaa tutkaa. Tietty alueyksikkö näkee siis pelkästään oman alueensa tutkadatan, eikä naapuritutkien. Suomessahan kaikki alueyksiköt (Tampere, Kuopio, Rovaniemi) näkevät koko maan tutkadatan. Ehkä tulevien matkojen yhteydessä pystyisimme korostamaan kommunikoinnin ja datan jakamisen merkitystä, sillä ainakin itse koen sen olevan ensisijaisen tärkeää sään ennustamisessa. Saimme kerättyä vierailullamme myös muuta hyödyllistä tietoa sääpäivystyksien toiminnasta, joka helpottanee SmartMet-koulutuksen suunnittelua.

Tiistaina vuorossa oli loppupalaveri. Loppupalaverit ovat kuulemma vaihdelleet epämuodollisten, sekä pönötyspalaverien välillä. Vielä aamulla Thanhin huoneella emme tienneet millainen tapaaminen olisi vastassa. Kuitenkin mennessämme hissiin ja Thanhin painaessa seiskakerroksen nappia Sanna kuiskasi vaivihkaa, että ”Joo, nyt on pomot paikalla kun mennään noin ylös.” Niinhän siinä sitten kävi että neukkari oli täynnä arvokasta herraa ja siellä sitten puitiin vierailumme antia, annettiin palautetta ja suunniteltiin tulevaa.

Kokonaisuudessaan matka oli onnistunut ja suunniteltu aikataulu piti kutakuinkin paikkansa. Yhteistyömme Vietnamin Ilmatieteen laitoksen ja paikallisen median kanssa toimi hyvin. Ensikertalaiselle matka oli erittäin avartava ja opettava kokemus. Tulevaisuudessa lähden projekteihin mukaan yhtä innokkaasti kuin tähänkin asti – ja tietenkin yhtä kokemusta rikkaampana.

– Ilona

There are no mission impossibles

Viikolla 11 kalenterissani on tavallisesta poikkeava merkintä. ”Työmatka, Hanoi Vietnam”. Pieni askel Ilmatieteen laitokselle, suuri askel ensimmäistä kertaa työn merkeissä ulkomaille suuntaavalle päivystäjälle. Työurani Ilmatieteen laitoksella alkoi kolmisen vuotta sitten päästyäni kesätöihin sääpäivystykseen. Samoihin aikoihin sain myös toisen kesätyön Nelosen TV-meteorologina. Tässä vaiheessa olin opiskellut meteorologiaa kaksi vuotta ja kahden työn vastaanottaminen vaati rohkeutta. Haasteilta ei ensimmäisenä kesänä vältytty, mutta lopulta omalle epämukavuusalueelle siirtyminen palkittiin ja sain kesän jälkeen jatkaa opintojen ohella molemmissa työpaikoissani.

Samaa heittäytymistä ja ennakkoluulottomuutta on vaadittu, kun nyt kolmen vuoden päivystyskokemuksella olen lähtenyt mukaan kansainvälisiin projekteihin. Välillä kymmenen plus vuotta alalla olleiden rinnalla on tuntenut olevansa vähän ulapalla. Meteorologin työssä, kuten varmasti monella muullakin alalla kokemus tuo varmuutta. Välillä jopa toivoo, että voi kun tuota kokemusta pystyisi ostamaan vaikka kaupasta. Mutta ei, sitä täytyy kerryttää vuosi vuodelta ja jokaisen on lähdettävä nollasta liikkeelle. Uskon kuitenkin, että asenne vie pitkälle ja tästäkin matkasta käteen jäi valtavasti uutta osaamista.

blogi_ihmiset — Mission iloiset osanottajat

Matkamme perimmäisenä tarkoituksena oli saada tehtyä valmisteluja SmartMet-asennuksiin, Vietnamin ilmatieteen laitoksen henkilöstökehitykseen, sekä Laatujärjestelmään ja tiedonkeruuseen liittyen. SmartMet on siis Suomessa, Ilmatieteen laitoksella kehitetty meteorologien käyttöön tarkoitettu työasema. Siihen saadaan kätevästi koottua paljon erilaista meteorologista dataa, aina säähavainnoista satelliittidataan. SmartMetiä on kansainvälisten projektien myötä viety jo lukuisiin maihin ympäri maailmaa. Se helpottaa sääpäivystyksessa työskentelevän meteorologin työtä, sillä sen avulla saadaan esimerkiksi visualisoitua vallitseva ja tuleva säätilanne. Tämän ja tulevien Vietnamiin sijoittuvien projektien yhteydessä on siis tarkoitus asentaa useampia SmartMet-työasemia Vietnamin ilmatieteen laitoksen eri yksiköihin ja kouluttaa paikalliset meteorologit käyttämään sitä.

Matti ja minä toimimme siis SmartMet-asiantuntijoina ja -kouluttajina tässä projektissa. Projektilla on myös muita päämääriä, kuten tukea Laatujärjestelmän kehitystä ja käyttöönottoa, sekä parantaa henkilöstökehitystä Vietnamin Ilmatieteen laitoksella. Laatujärjestelmästä ja tiedonkeruun kehittämisestä vastaa Sanna. Satu puolestaan toimii henkilöstökehityksen asiantuntijana. Pakkaa pitää kasassa projektipäällikkömme Sami, jolla on jo vuosien kokemus yhteistyöstä Vietnamin ilmatieteen laitoksen kanssa. Yleensäkin kansainvälisissä projekteissa on mukana monen eri alan asiantuntijoita ja koulutustaustat voivat vaihdella aina koodarista diplomi-insinööriin.

Ruutukaappauuksena esimerkki SmartMetin käytöstä

Lähdimme Matin kanssa tiistai-iltana Helsingistä matkaan ja keskiviikkona olimme perillä Hanoissa. Saavuttuamme perille Sami, Satu ja Sanna olivat lähdössä illastamaan paikallisen projektikoordinaattorin Thanhin ja juuri eläkkeelle jääneen Khanhin kanssa. Lähdimme Matin kanssa mukaan, vaikka pitkän matkan jälkeen väsymys vähän painoi. Ilta oli onnistunut ja saimme maistaa toinen toistaan herkullisempia vietnamilaisia ruokia mm. banaaninkukkasalaattia ja noin kymmentä muuta eksoottista ruokalajia. Illallisella tuli rupateltua myös alkuviikon tapahtumista ja saimme kuulla, että ennen saapumistamme Vietnamiin Samilla, Sadulla ja Sannalla oli ollut antoisa alkuviikko ja ryhmätyöworkshopit olivat sujuneet mukavasti. Tämä kolmen ässän tiimi kertoi meille, että ryhmätyön tekeminen sujui vietnamilaisilta mallikkaasti ja eri tiimien jäsenien kommunikointia saatiin parannettua ryhmätyöskentelyn myötä.

Seuraavana päivänä saimme Matinkin kanssa viimein ensikosketuksen Vietnamin ilmatieteen laitokseen. Pidimme parit SmartMetiin ja Suomen sääpäivystyssysteemiin liittyvät esitykset. Olimme siinä käsityksessä, että ihmiset kenelle esitelmöimme olivat paikallisia sääpäivystäjiä. Näin ei kuitenkaan ihan ollut, sillä kyseessä olikin jonkinlaista säämalli-/IT-porukkaa. Kielimuurista ja kulttuurieroista johtuen tällaiset sekaannukset ovat Vietnamissa ja kaiketi muuallakin maailmalla ihan normaaleja.

Homma käyntiin Suomen sääpäivystyksen ja SmartMetin esittelyllä…

Loppuviikolla myös Vietnamin televisio kiinnostui vierailustamme ja Ilmatieteen päivän lähestyessä he halusivat kuvata vierailumme Ha Dongin säähavaintoasemalle. Meille esitettiin kysymyksiä tämän hetkiseen ja tuleviin projekteihin liittyen, sekä Vietnamin ja Suomen ilmatieteen laitosten välisestä yhteistyöstä. Sami nakitti minut ja Matin telkkarivastuuseen, olihan meillä jo median kanssa työskentelystä aiempaa kokemusta. Kuitenkin lopulta kalikka taisi kolahtaa omaan nilkkaan, sillä Sami sai osakseen pisimmän kysymysryöpyn ja puheenvuoron Vietnamin televisiossa.

Sami esittelemässä Ha Dongin sääaseman toimintaa kameroiden käydessä

Matti ja minä vastaamassa toimittajan kiperiin kysymyksiin

Perjantai-iltana fiilis oli hyvä ja jännittävän viikon jälkeen odotimme jo viikonloppua.

Viikonloppu Hanoissa

Viikonloppu kului Hanoissa kulttuuriin tutustuessa. Vierailimme vietnamilaisten naisten asemasta ja elämästä kertovassa museossa, sekä vanhassa kaupungissa. Kulttuurin tunteminen ja ymmärtäminen voi olla yllättävänkin tärkeää tällaisilla missioilla, jotta väärinymmärryksiä työtilanteissa ei pääsisi yhtä helposti syntymään.

– Ilona