Paluumatkalla projektireissusta: kuinka (ei) toimia Delhin lentokentällä

Blogini alkaa paluumatkalta Kathamandusta, jossa olin hallinnoimassa Ilmatieteen laitoksen kehitysyhteistyöprojekteja. Näihin kuuluivat jo aiemminkin blogeissa vilahtaneet FNEP2-projekti ja Maailmanpankin BRCH-projekti. Projektien hallinnointi on ulospäin melko näkymätöntä puuhaa, ja yleensä siihen kiinnitetään huomiota vasta, kun jotain menee pieleen. Tämäkin matka piti sisällään paljon kokoustamista, neuvottelua ja paperitöitä. Näistä ei kirjoittamisen aihetta juuri ole, mutta paluumatka osoittautuikin mielenkiintoiseksi.

Lentoni Kathmandusta oli Delhin kautta takaisin Suomeen. Delhin lentokentällä vierailin ensimmäisen kerran, ennen kuin se meni ”pilalle”, eli aikaan jolloin matkustajia oli kuin sardiineja purkissa, kunnon opastekyltit puuttuivat ja kerjäläiset piirittivät kentällä heti tullitarkastuksen jälkeen. Sittemmin Delhiinkin on rakennettu uusi kansainvälinen terminaali, joka noudattelee tarkasti kansainvälisiä standardeja, eikä lähtiessä pääse portille ilman kulkua kiiltävän tax free -myymälävyöhykkeen läpi. Paluumatkaan kuului yön vietto Delhin lentokentällä olevassa hotellissa.

Lentomatka Kathmandun ja Delhin välillä on mukava vajaan kahden tunnin hyppy, jossa voi hyvällä säällä ihailla Himalajan lumihuippuja. Lento oli hieman myöhässä aiotusta 18:00 laskeutumisesta, mutta ajattelin ehtiväni kirjautua Delhin lentokenttähotelliin sopivasti ennen illallisaikaa. Hurja jono lentokentän ovilla ja turvatarkastuksessa antoivat kuitenkin kolauksen tälle ajatukselle. Minuutit vaihtuivat kymmeniksi omaa vuoroa odotellessa, kunnes lopulta pääsin turvatarkastukseen. Tässä vaiheessa vartija pyysi minulta paperista matkalippua, jota en kuitenkaan jostain syystä ollut saanut Kathmandun kentällä – enkä ollut huomannut vaatia. Mobiili boarding pass ei vartijalle kelvannut.

Boarding pass Delhin kentällä: ei näin.
Boarding pass Delhin kentällä: ei näin.

Palasin kiltisti transfer-tiskille, jossa ilmoitin tarvitsevani boarding passin seuraavan aamun jatkolennolle. Sain vastauksen, että tämä kestäisi 45 minuuttia. Tässä vaiheessa kahden viikon työmatkan rasitus ja ajatus siitä, että joutuisin odottamaan vielä ainakin tunnin ennen pitkäkseen pääsyä, kävivät ylivoimaiseksi. Tilanteessa liike tuntui tärkeämmältä, ja ajattelin voivani välttää pitkät jonot kiertämällä tutun kentän maahantulotarkastuksen kautta. Virkailija kohautti olkapäitään: ”No, jos niin haluatte.” Olin jo matkalla kohti ulosmenon passitarkastusta. Tämä osoittautui virheeksi.

Passintarkastus ja tullitarkastus sujuivat vielä ilman ongelmia, ja pääsin nopeasti takaisin lähtevien koneiden terminaalin oville. Olin päässyt alle puolessa tunnissa takaisin terminaaliin sisään. Nyt vain Finnairin pisteelle tulostamaan paperinen boarding pass. En saanut Finnairin logoa kuitenkaan silmiini, ja jouduin kysymään apua informaatiopisteestä. Selvisi, että Finnairilla ei ole toimipistettä kentällä, mutta että voisin saada apua edellisen lennon operoineen Jet Airwaysin pisteeltä. Sain sieltä ensin kuitenkin vain printatun varausvahvistuksen, jolla ei ollut asiaa kentän kansainväliselle puolelle.

Uusintakierrokset JetAirwaysin pisteen kautta Informaatiopisteelle, sieltä edelleen Check-in pisteelle ja jälleen Informaatiopisteelle eivät saaneet aikaan muuta kuin puoli tuntua jonotusta ja 500 m kuntoilua. Aloin selvitellä vaihtoehtoista majoitusta. Lentokentän tällä laidalla oleva hotelli oli täynnä, mutta matkatoimistomme onnistui saamaan minulle vielä huoneen läheisestä Radisson- hotellissa. Ajattelin homman olevan ratkaistu. Ulko-ovella seisova vartija oli kuitenkin eri mieltä, sillä hän ilmoitti kentältä poistumisen olevan kielletty – olkapäällä roikkuva rynnäkkökivääri kieltämättä tehosti tätä viestiä. Kuin pisteenä i:n päälle näin myöhään tehtyä Radisson-hotellin varausta ei pystynyt perumaan.

Tässä vaiheessa mieleeni tuli, että saattaisin saada Finnairin nettisivujen kautta ladattua boarding passini .pdf- muotoon. Jet Airwaysin asiakaspalvelija oli myötämielinen tilanteelleni, ja sain boardin passin tulostettuakin.

Passintarkastuspisteessä virkailija tutki paperista boarding passiani pitkään. ”Sir, you are very early. Systeemimme aukeavat vasta kuusi tuntia ennen koneen lähtöä. Teidän pitää valitettavasti odottaa.” Hmpf. Tämä alkoi olla arvattavissa, kun mietti, miten ilta oli kehittynyt. Kuusi tuntia ennen koneen lähtöä tarkoitti n. 04:30. Tajusin, että olin joutunut ikään kuin ”limboon” – en pääsisi tästä kentän osasta eteen- enkä taaksepäin. Ei auttanut kuin laittaa pitkälleen penkeille ja yrittää saada muutama tunti lepoa. Ravintolaa kentän tässä osassa ei ollut, illallisen sijaan tyydyin sipsipussiin ja kokikseen. Matkaajia kulki aalloittain kentän lävitse, ja pari kertaa joku virkailija kävi kopauttamassa jalkapohjiani tarkistaakseen, etten ollut väärillä asioilla.

04:45 olin jälleen passintarkastuksessa. Virkailija tutki A4:lle printattua boarding passiani taas pitkään. ”Teiltä puuttuu lentoyhtiön leima. Heidän check-in avautuu kello kuusi.” Tässä vaiheessa purskahdin nauruun. Muutama tunti lisää odotusta ei tuntuisi enää missään.

Vaan näin!
Vaan näin!

06:30 sain viimein Finnairin henkilökunnan viralliselle paperille tulostetun (ja leimatun) boardin passin käteeni. Intialainen byrokratia oli vienyt minua 6-0, ja kahdesta varatusta hotellihuoneesta huolimatta olin nukkunut lentokentän penkeillä. Minua ei silti harmittanut kävellessäni kohti Finnairin porttia. Elämään tulee kuulua pieniä harharetkiä, ja seikkailu pikemminkin virkisti edellisten viikkojen raporteista ja kokouksista pölyyntynyttä mieltä. Ja tulipa blogiinkin hieman erilaista kirjoitettavaa!

Antti

Yhden projektin loppu – Nepal

Matkustimme toukokuussa viimeistä kertaa Nepaliin osana FNEP2-projektia. Loppuseminaarin lisäksi pidimme mission aikana viimeiset koulutukset ja ohjeistimme tulevaan mm. sääennustusmallin pyörittämiseen, havaintojen tietojärjestelmään sekä yleiseen sääennustusprosessiin liittyen. Reissukokemuksista lyhyesti alla enemmän.

Projektin loppuseminaari oli kokonaisuudessaan onnistunut. Seminaariin osallistui 60 henkilöä sisältäen DHM:n työntekijöitä, laitoksen kumppaneita ja sidosryhmiä, sekä mediaa.  Ohjelma oli jaettu kahteen osaan; viralliseen ja tekniseen osioon. Virallisessa osuudessa puheen pitivät paikallinen Ympäristöministeriön edustaja, Suomen Nepalin suurlähettiläs, Herman projektipäällikön osassa, ja hydrometeorologisen laitoksen (DHM) varapääjohtaja Saraju. Saraju kiitteli puheessaan Suomen tukea, jossa olemme kahden projektin mittaisella pitkäaikaisella yhteistyöllä saaneet paljon kehitystä aikaiseksi. Vaikka yhteistyö jatkuu Maailmanpankin rahoittaman BRCH-projektin myötä, totesi hän selvää tarvetta olevan myös FNEP3-projektille vielä ennen BRCH-projektin päättymistä.

Ulkoasiainministeriön rahoittamissa IKI-projekteissa paino on ruohonjuuritason osaamisen vahvistamisessa, josta suuri osa toteutetaan kohdennettuina koulutuksina pienryhmissä. Tällöin opit menevät hyvin perille ja  tapahtuu aitoa kehitystä ja toimintatapojen muutosta.

DHM:n työntekjät pitivät teknisessä osiossa esityksen jokaisesta laitoksen meteorologiaan liittyvästä osa-alueesta (säähavainnot, tiedonhallintajärjestelmä, sääennustusmalli,sekä sää- ja ilmastopalvelut). Vaikka olin seminaarissa ainoastaan asiantuntijan roolissa, olin heistä valtavan ylpeä!! Esitykset olivat erittäin selkeitä ja toivat hyvin esiin FNEP-projektien tuoman kehityksen. Oli myös hienoa seurata seminaarissa käytyä keskustelua, ja huomata miten laitoksen hydrologinen puoli ja sidosryhmät olivat kiinnostuneita meteorologisista tuotteista ja yhteistyön lisäämisestä.

Vaikka Ilmatieteen laitoksen yhteistyö jatkuu Nepalin DHM:n kanssa BRCH-projektin tiimoilta, oli reissu ainakin itselleni hieman haikea. Olen osallistunut paljon meteorologien koulutuksiin niin Nepalissa kuin Suomessakin, joten heistä on tullut tuttuja ja olisi harmi, jos heitä ei enää tapaisi.

 

 

maustekaupassa
Maukas nepalilainen ruoka tulevaisuudessa varmistettiin hankkimalla paikallinen keittokirja ja mausteita. Kuvat: Jenni Latikka ja Sami Kiesiläinen

– Jenni

Lisätietoja Ilmatieteen laitoksen tiedotteesta: http://ilmatieteenlaitos.fi/tiedote/197809241

Haasteiden kautta vuoden tehokkaimpaan projektiviikkoon Nepalissa

Suomen bensiinihinnatko muka korkealla? Nepalin kaduilla näkyi marraskuun alun projektimission yhteydessä lukuisten kortteleiden pituisia jonoja ajoneuvoja; autot ja moottoripyörät omissa jonoissaan. Jonottavien moottoripyörien sivupeileihin oli kirjattu järjestysnumeroita. Yhdessä jonossa liikuttiin yli 600:n järjestysnumeroissa, mutta pidempiäkin jonoja nähtiin. Bensiinin hinta oli kivunnut pimeillä markkinoilla yli 5 $/litra, ja myynti virallisilla polttoaineasemilla oli tarkkaan säännösteltyä. Bensiinistä oli sanomattakin huutava pula. Yhteiskunnan bensiiniin perustuva logistiikka oli polvillaan.

Yksi lukuisista pitkistä jonoista polttoaineasemille. Moottoripyörien osalta liikuttiin tämän jonon osalta jo järjestysnumeron 670 kieppeillä. Kuva: Herman Böök
Yksi lukuisista pitkistä jonoista polttoaineasemille. Moottoripyörien osalta liikuttiin tämän jonon osalta jo järjestysnumeron 670 kieppeillä. Kuva: Herman Böök

Lensimme Katmanduun marraskuun alussa seitsemän eri asiantuntijan voimin. Nepalin ja Suomen muuttuneet olosuhteet olivat asettaneet aiemmassa blogikirjoituksessa kuvatun Ulkoasiainministeriön rahoittaman FNEP2-projektin toisen vuosipuolikkaan toteutuksen hyvin ahtaalle. Projektimme haasteet alkoivat kasautua 25. huhtikuuta 2015 Nepalin voimakkaan maanjäristyksen myötä. Haavoittuvainen maa ajautui alkukeväästä hyvin lähelle suurta humanitääristä kriisiä, josta ei vieläkään olla selvillä. Projektimme aikataulu menikin tuolloin kertaheitolla uusiksi. Asiat oli kuitenkin syytä asettaa tärkeysjärjestykseen.

Sähkökatkot ovat yleisiä Nepalissa. Taataksemme jatkuvan sääennustusmallin sähkönsyötön, hankimme pienemmän varasähkön rinnalle 400 Ah lisää reserveitä. Kuva: Herman Böök
Sähkökatkot ovat yleisiä Nepalissa. Taataksemme jatkuvan sääennustusmallin sähkönsyötön, hankimme pienemmän varasähkön rinnalle 400 Ah lisää reserveitä. Kuva: Mika Hyötylä

Polttoainekriisiä voitaneen alustaa lähtien Nepalin monarkian lakkauttamispäätöksestä keväällä 2008; maassa oli tuolloin päätetty siirtyä demokratiaan. Muutokseen sisältyi aiemmin säädetyn väliaikaisen perustuslain korvaaminen uudella perustuslailla, joka saatiin vihdoin hyväksyttyä syyskuussa 2015. Uuden perustuslain voimaantulo koki kuitenkin voimakasta vastarintaa, erityisesti eteläisen Madhesi-väestön joukossa, joka piti etujaan aliedustettuina. Vastarinta ilmeni eteläisten alueiden väkivaltaisina mielenosoituksina, jotka osaltaan johtivat loka-marraskuiseen polttoainepulaan, Intiasta vahvasti riippuvaisen Nepalin eteläisten raja-alueiden muuttuessa rauhattomiksi ja tavarantoimitusten etelän suunnalta tyrehtyessä. Uuden peruslain puhuttiin myös loukanneen Intian geopoliittisia intressejä, joka ilmeni paikallisten mukaan Intian epävirallisena kauppasaartona, aikaansaaden rajalevottomuuksien kera pulaa juuri polttoaineisiin ja keitinkaasuun liittyen.

Tässä siis oltiin. Kuulimme Nepalin polttoainetilanteesta paikalliselta yhteistyötaholtamme, the Department of Hydrology and Meteorology (DHM), muutama viikko ennen suunniteltua useiden henkilöiden reissuajankohtaa. Olimme epävarmoja lentoliikenteen toiminnasta Nepaliin ja sieltä pois, tarjosihan Katmandun lentokenttä polttoainetta nyt ainoastaan kotimaan lennoille. Soittelimme Turkish Airlinesille, joka vakuutti että menolippujen käyttö tullaan estämään, mikäli tiedetään ettei paluulentoa ole mahdollista järjestää. Olimme joutuneet kohdistamaan suuren määrän jo useampaan otteeseen venähtäneen vuosisuunnitelman eri aktiviteeteista samalle vajaan kahden viikon marraskuun jaksolle rajallisesta projektiaikataulusta sekä Nepalin pään lukuisista loppuvuoden juhlapyhäkausista johtuen. Suurella työllä luotu varmuus projektin toteuttamisesta olikin yhtäkkiä muuttunut täydelliseksi epävarmuudeksi.

Pääsimme lopulta kuitenkin matkaan. Nepalin reissuohjelmaamme sisältyi kolme eri osaa; Samin ja Paulan vetämä hydrometeorologisen tiedonhallintajärjestelmän käyttökoulutus ja kehityssuunnitelman alustus DHM:n päätoimistolla, Jannen ja Jonnin koordinoima numeeriseen sääennustukseen liittyvät kehitystoimet ja jatkokoulutus Katmandun lentokentän sääpäivystyksessä, sekä Katmandun laakson laidalle Thankotiin asennettavaan automaattiseen säähavaintoasemaan (AWS) liittyvät valmistelut, käyttökoulutus ja asennustuki, josta vastasi pääosin Mika ja Ljubov.

Tietokantakoulutusta DHM:n toimistolla. Kuva: Herman Böök
Tietokantakoulutusta DHM:n toimistolla. Kuva: Herman Böök

Itse osallistuin edellä mainittujen aktiviteettien suunnitteluun ja yleisiin keskusteluihin. Pääasiallinen tehtäväni liittyi kuitenkin projektin kokonaishallintaan. Rajatussa aikataulussa tuli saada hyvin useita eri osa-alueita vietyä eteenpäin, käsittihän kolmevuotinen projektimme käytännön tasolla enemmän tai vähemmän jokaisen moderniin meteorologiseen laitokseen sisältyvän osa-alueen. Suuri osa aihealueista tuli myös saada viimeisteltyä lopulliseen muotoonsa, sillä myöhempiin reissuihin ei enää tänä vuonna juurikaan ollut mahdollisuuksia, eikä ensi vuoden varoja ollut enää ylimääräisenä käytettävissä. Pienoista jännitystä oli siis ilmassa.

Viikko sujuikin varsin vauhdikkaasti muistiinpanovihkon tyhjentyessä vanhoista ja täyttyessä uusista tehtävistä ja aihealueista, maisemien vaihtuessa aina oman hotellihuoneen katosta päätoimiston eri kokoushuoneisiin, lentokentän sääpäivystystiloihin, paikallisen yhteistyökumppanin RTS:n toimistotiloihin, sekä Katmandu-laakson reunamien säähavaintoasemaa ympäröiviin kauniisiin maisemiin.

Näkymä Thankotin säähavaintoasemalta itään Katmandu-laaksoon
Näkymä Thankotin säähavaintoasemalta itään Katmandu-laaksoon. Kuva: Herman Böök

Loppujen lopulta viikko-ohjelma toteutui paremmin kuin uskalsin odottaakaan; kaikki koulutukset ja aktiviteetit toteutettiin enimmäkseen niissä laajuuksissa kuin oli alun perin tarkoitettukin. Vanhat ja uudet hankinta- ja kehitystarpeet saatiin kartoitettua ja päivitettyä ja osittain jo toteutettuakin, kehityssuunnitelmien pohjalta pidetyt keskustelut saatiin pidettyä ja kehityssuunnitelmat vedosteltua, sekä AWS-valmistelut ja asennus suoritettua. Laiteasennuskin saatiin valmisteluineen siis toteutettua huolimatta siitä, että itse asennuspaikka ei ollut vielä edes tiedossa muutamaa päivää ennen paikalle lähtöä. Asennuspaikkaa kun jouduttiin vaihtamaan alun perin suunnitellusta Annapurnan lähistöllä sijaitsevan Jomsomin lentokentästä, johon oli uusien suunnitelmien myötä myöhemmin suunniteltu asennettavaksi kattavampi lentosäähavaintoasema Nepalin suuren Maailmanpankin projektin yhteydessä.

Työskentelyä Thankotin automaattisen säähavaintoaseman modernisoinnin parissa. Kuva: Herman Böök
Työskentelyä Thankotin automaattisen säähavaintoaseman modernisoinnin parissa. Kuva: Mika Hyötylä

Polttoaine- ja keitinkaasupula vaikutti osaltamme taksien kohonneisiin taksoihin, ravintoloiden aukioloihin ja rajoitettuihin ruokalistoihin, sekä paikallisten lyhennettyihin toimistoaikoihin; osa työntekijöistä kun käveli päivittäin pidempiäkin matkoja töihin ja takaisin. Polttoainekriisi vaikutti myös lentoihin; Turkish Airlinesin paluulennot Istanbuliin joutuivat tekemään teknisen välilaskun Delhissä tankatakseen. Seitsentuntinen paluulentomme Katmandusta Istanbuliin venyikin täten päälle 12 tunnin mittaiseksi, kun jo alun perin venynyt matkustusaika venyi lisää lähdön viivästyessä erään toiseen lentokoneen tekemän pakkolaskun vuoksi. Lentoyhtiöiden musta lista kun on tullut varsin tutuksi useille paikallisille lentoyhtiöille.

Ruoanvalmistusta perinteiseen tapaan keitinkaasun uupuessa. Kuva: Herman Böök
Ruoanvalmistusta perinteiseen tapaan keitinkaasun uupuessa. Kuva: Herman Böök

– Herman

Työpajoja ja arjen haasteita Nepalissa

Miten paljon viikon aikana voikaan saada aikaan Nepalissa, kun ei ole yhtään yllättävää loma- tai lakkopäivää sotkemassa aikatauluja! Kaikki suunnitellut työt saatiin siis hyvin tehtyä mutta ilmassa oli myös arjen haasteita…

Koko reissu oli jo peruuntumassa Intian tuontirajoitusten vuoksi. Nepalissa etenkin polttoaine liikkumista ja kaasu ruuanlaittoa varten olivat lopussa, minkä vuoksi hallitus suunnitteli Dashain, vuoden tärkeimmän festivaalikauden julistamista kokonaan lomaksi. Suurin osa paikallisen laitoksen meteorologeista kuitenkin siirsi lähtöä kotikyliinsä ja siten järjestetyissä työpajoissa riitti osallistujia loppuun saakka.

Ensimmäisinä päivinä järjestin Maailman Pankin BRCH-projektiin liittyen työpajan aiheesta sääpalvelun modernisointi ja automatisointi. Työpajassa kerroin Ilmatieteen laitoksen vanhempien työntekijöiden tarinoiden pohjalta, miten olemme kehittyneet viimeisen 30 vuoden aikana. BRCH-projektin myötä paikallinen meteorologian ja hydrologian laitos DHM tulee tekemään tuon kehityksen noin viiden vuoden aikana! Koska kehitysvauhdin on suunniteltu olevan näin hurja, toivoin meteorologien miettivän itsenäisesti, mitä tämä käytännössä tarkoittaa.

Pyysin meteorologeja kuvaamaan nykyisen sääennusteiden tuotantoprosessin ja samalla miettimään, mitä kohtia tuotantoprosessista olisi heidän mielestään järkevää modernisoida ja/tai automatisoida, jolloin sääpalveluiden laatua ja tehokkuutta saataisiin parannettua. Oli hienoa huomata, että meteorologeilla oli samoja ajatuksia, joita Ilmatieteen laitos on esittänyt projektin myötä toteutettavaksi. Heillä oli myös ymmärrystä, että modernisointiin ja automatisointiin tarvitaan paljon eri alan osaamista (mm. IT taitoja) ennen kuin sääennusteet ja palvelut paranevat. Näiden myötä uskoni projektin onnistumiseen kasvoi.

-Nepalit ja bhutanit tekevät ryhmätyötä sääpalvelun modernisointiin ja automatisointiin liittyen
Nepalit ja bhutanit tekevät ryhmätyötä sääpalvelun modernisointiin ja automatisointiin liittyen. Kuva: Jenni Latikka

Työpajaan osallistui lisäksi kaksi sään ennustajana toimivaa insinööriä Bhutanista. Tavoitteena oli parantaa Bhutanin ja Nepalin yhteistyötä, sillä ilmasto, sää ja niihin vaikuttava vuoristo ovat samat. Vierailun myötä bhutanilaiset näkivät hieman kehittyneemmän Nepalin laitoksen. Myös Bhutanissa on isoja kehitysprojekteja meneillä ja suunnitteilla, joten työpajan aihe oli ajankohtainen myös heille.

Viimeiset työpäivät kirjoitimme nepalilaisten kanssa SOP:ta (standard operational process) sään ennustamiseen osana ulkoministeriön rahoittamaan FNEP2-projektia. SOP on ensiaskel kohti laadunhallintajärjestelmää, mikä on kansainvälisen siviili-ilmailun vaatimus lentosääpalvelun tuottajille. Nepalilaiset tulevat kehittämään itse laatujärjestelmän BRCH-projektin aikana. Kaikki työohjeet tulivat työpajan aikana valmiiksi ja siten SOP:n hyväksyminen ja käyttöönotto on nyt nepalilaisten käsissä.

Mutta miten alussa mainitut haasteet vaikuttivat? Itseeni ei juurikaan, mutta paikallisiin kyllä. Aloitimme työpajat joka päivä normaalia myöhemmin, sillä meteorologit joutuivat kävelemään tai kulkemaan kattoja myöden lastatuilla busseilla töihin polttoaineen vähyyden vuoksi. Lisäksi monella oli huoli keitinkaasun loppumisesta. Näillä oli vaikutusta myös Dashain viettoon. Kaikki odottivat oman perheen kanssa vietettäviä pyhiä mutta toisaalta nykyiset haasteet ja kevään maanjäristys latistivat festivaalitunnelmaa.

Haasteet näkyivät myös kaduilla. Kaasupulloista oli muodostettu useiden satojen metrien jono, kun paikalliset odottivat niiden täyttöä. Pysäköityjen autojen jono taas kiersi useita kortteleita päätyen kiinni olevalle huoltoasemalle. Polttoaineen vuoksi Kathmandun kadut olivat lähes tyhjät liikenteestä. Hiljaisten katujen myötä uskaltauduin itse maastopyöräilemään oppaan kanssa Kathmandun lähellä olevalle maaseudulle. Pyöräilyretken jälkeen oli onnellinen kaikesta näkemästä ja kokemasta. Maan haasteista huolimatta nuo olivat tuntemukset koko reissusta, sillä lukuisten keskustelujen, paikallisen bussi- ja scootterikyydin sekä maaseutuvierailun myötä tunsin pääseväni koko viikon aikana lähemmäksi nepalilaista arkea enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

sadonkorjuu

Kirjoittaja sadonkorjuutöissä Nepalin maaseudulla ja lapset Dashain keinussa toivomassa vapautta
Kirjoittaja sadonkorjuutöissä Nepalin maaseudulla ja lapset Dashain keinussa toivomassa vapautta. Kuva: Jenni Latikka

-Jenni

 

Nepalin tie kohti parempia sääennusteita

Nepal on Suomen kehitysyhteistyön pitkäaikainen kumppanimaa. Ilmatieteen laitoksella on viime vuosina ollut vahva läsnäolo Nepalissa Nepalin hydrologisen ja meteorologisen laitoksen (DHM) kanssa tiiviisti tehdyn yhteistyön tiimoilta, ja Ilmatieteen laitos toimiikin Nepalissa tällä hetkellä kahden eri projektin voimin. Suurta käynnissä olevaa Maailmanpankin projektia edeltänyt FNEP1 (Finnish-Nepalese Project for Improved capability of the Government of Nepal to respond to the increased risks related to the weather-related natural disasters caused by climate change, 2010–2012), ja tällä hetkellä käynnissä oleva projektin toinen vaihe (FNEP2, 2013–2016), on tehnyt vuosien mittaan maan tutuksi useille Ilmatieteen laitoksen asiantuntijoille. Maa oli entuudestaan tuttu myös numeerisiin sääennustusmalleihin erikoistuneelle Jannelle, sekä Jonnille joka tietotekniikan ammattilaisena oli pyydetty tukemaan projektimission aktiviteetteja.

Heinäkuussa monsuunin aikaan teimme numeeriselle sääennustusmallille räätälöidyn palvelimen asennus- ja koulutusmatkan Katmanduun. Matkan aikana oli tarkoitus asentaa uusi laskentapalvelin osaksi Nepalin sääennusteiden tuotantojärjestelmää DHM:n tiloihin Katmandun lentokentälle. Suunnitelmissa oli saada palvelin tuottamaan operatiivinen kolmen päivän sääennuste, joka tulisi toimimaan sääpalvelun päivystäjien tukena paikallisten sääennusteiden tuotannossa. Ajankohta sääennusteiden ja säätuotantojärjestelmän parantamiseksi maassa, joka taistelee edelleen huhtikuisen voimakkaan maanjäristyksen jälkiseuraamuksien parissa, on toivottu.

Keväisen maanjäristyksen jälkiä. Kuva: Herman Böök
Keväisen maanjäristyksen jälkiä. Kuva: Janne Kauhanen

Kymmenen päivän mittaiseksi suunnitellusta missiosta kahdeksan päivää oli varattu henkilöstön koulutukselle. Tavoitteena on, että DHM pystyisi tulevaisuudessa itse tuottamaan yhteiskunnalle numeerisia ennusteita ja niihin perustuvia palveluita. Paikallisten käytössä on meteorologista dataa, mukaan lukien ulkomaisten tahojen tarjoamia sääennusteita, mutta oma korkearesoluutioinen säämallinnus tulee mahdollistamaan entistä tarkemman työkalun hyödyntämisen esimerkiksi monsuunin kovien sateiden varalle varautumiseksi. Itse malliin, sen käyttämiseen ja koko tuotantoketjuun perehdyttävä koulutus tuokin maahan hyödyllistä tietotaitoa ja luo pohjaa tulevalle kehitykselle.

Uudet sääpalvelut tulevat kovaan tarpeeseen maassa, joka kärsii toistuvasti rajuista myrskyistä, runsaista sateista, maanvyörymistä ja äkkitulvista, ja jonka sähköntuotannosta yli 90 % on vesivoimaa.

Homma alkoi heti saapumispäivänä, pikaisen suihkun jälkeen. Paikalliset tulivat hakemaan meitä, ja suunnistimme läheiseen pankkiin vaihtamaan euroja Nepalin rupioiksi, jotta voisimme lunastaa uuden Suomesta lähetetyn serverin tullista. Eipä ollut koskaan ennen ollut sellaista summaa käteistä matkassa (yli 200 000 rupiaa); eihän tuo euroissa ollut kuin vajaat 2000, mutta kyllä se silti hieman hirvitti.

Pankista suuntasimmekin kohti lentokentän tullialuetta. Tietämätön olisi voinut luulla paikkaa jonkinlaiseksi markkina-alueeksi, sen verran vauhdikasta meno oli. Meitä vietiin agentilta toiselle, sillä kaikki hoitui tullissa agentuurien kautta, itse ei tullausta voinut tehdä. Me toimimme lähinnä lompakkona ja hämmästelimme menoa.

Tullin jälkeen tapasimme lentokentän sääpalvelun johtajan ja koulutettavan henkilökunnan, ja kävimme viikon ohjelman läpi. Serverikin tuotiin sillä välin paikalle, tullattuna ja valmiina asennettavaksi.

Seuraavana päivä alkoi asennus, nepalilaisittain normaaleine kommervenkkeineen. Serveri saatiin asennettua ja koulutus aloitettua.

Koulutustuokio käynnissä. Kuva: Herman Böök
Jonni kouluttamassa paikallisia. Kuva: Janne Kauhanen

Pienoisena yllätyksenä tuli se, kuinka monta kansallista pyhäpäivää lyhyen matkan ajalle mahtuikaan. Ensimmäinen oli Ramadanin loppumista juhlistava Eid, jonka päivämäärä selvisi meille vasta pyhää edeltävänä iltana. Sitä seurasi kaksi kansallista vapaapäivää, jotka maan hallitus oli antanut jotta ihmisillä olisi aikaa tutustua uuden perustuslain vedokseen. Perustuslain valmistelu on maassa ollut hankalaa, ja tyytymättömyys ilmaistiin tämänkin reissun yhteydessä viimeisen päivän yleislakon muodossa. Matkan viimeinen päivä hyödynnettiinkin täten projektiraporttien kirjoitteluun.

Reissun tuloksia. Meteogrammi Katmandusta.
Reissun tuloksia. Meteogrammi Katmandusta.

Meteorologit saapuivat töihin yleislakkoa lukuun ottamatta pyhäpäivinäkin, ja saatoimme pitää koulutukset ja muun reissuohjelman alkuperäisten suunnitelmiemme mukaan. Vain yksi työpäivä meni hukkaan molempien taistellessa vatsataudin parissa.

Koimme matkan aikana myös pienen maanjäristyksen; paikallisen mukaan alle 5 Richterin asteikolla ei ole mitään. Ei se suomalaisittain silti miellyttävältä tuntunut, kun kivilattia keinui alla kuin soutuvene aallokossa.

– Janne

Täristelyä Nepalissa!

Maailman pankin rahoittamassa Nepalin hydrologisen ja meteorologisen laitoksen (DHM) kehittämisprojektissa (Building Resilience to Climate Related Hazards) tavoitteena on luoda Nepaliin moderni palveluiden tuotantojärjestelmä luonnonkatastrofeihin varautumiseksi ja elinkeinoelämän tueksi. Tärkeimpiä käyttäjäryhmiä ovat maatalous, liikenne ja turismi. Mm. vuoristoretkeily on Nepalissa varteenotettava tulolähde matkailuyrittäjille ja maaseudun asukkaille. Monsuunikaudella kesä-syyskuussa kaatosateet aiheuttavat Nepalissa tuhoisia maanvyöryjä ja tulvia. Esimerkiksi vuoristorinteille rakennetut tiet katkeilevat lähes vuosittain (ks. kuva) ja rinteille rakennetut asunnot saattavat tuhoutua maanvyöryissä. Parantamalla sääennusteiden osuvuutta sekä kehittämällä säävaroitusmenetelmiä voidaan edistää mm. maatalouden toimivuutta, tulvien ennakointia ja matkailun turvallisuutta.

Kuva: Martti Heikinheimo
Kuva: Martti Heikinheimo

Ilmatieteen laitoksen tehtävä BRCH- projektissa (vv. 2014-2018) on johtaa sään- ja hydrologisten mittausmenetelmien suunnittelua ja valvoa suunnitelmien toteutusta. Käytännössä kehittämiskohteena ovat kaikki sääpalveluiden tuottamiseen keskeisesti tarvittavat laitteet, menetelmät ja palvelut lähtien havaintoasemaverkoista ja päätyen uusien palvelutuotteiden välittämiseen käyttäjille.

Paikallisia lapsia
Kuva: Martti Heikinheimo

Maa järisee

Tiistai 12.5.2015 oli aikamoinen kokemus minulle ja kollegalleni Harrille. Olimme Nepalissa viiden päivän reissulla viimeistelemässä projektin 1. vaiheen tuloksia ja sopimassa jatkovaiheen toteutuksesta. Matka oli mahdollisimman lyhytkestoinen, koska juuri pari viikkoa ennen Nepal oli kokenut suurimman järistyksen 80 vuoteen (7.9 Richterin asteikolla) aiheuttaen n. 8000 kuolonuhria ja mittavat aineelliset tappiot.

Projektitoimisto sijaitsee Kathmandun keskustassa. Olimme rakennuksen ylimmässä, kolmannessa kerroksessa lopettelemassa palaveria hydrologisista havaintoverkoista, kun yhtäkkiä talo alkoi heilua ja täristä. Nepalin kumppanimme Adarsha sanoi heti, että tämä on iso maanjäristys. Järistys oli pelottava ja samalla ihmeellinen kokemus; keinahtelua ja täristelyä kesti noin 30 s. Siirryimme nopeasti paksujen ovipalkkien alle.

Kun keinahtelu lakkasi, kipitimme portaat alas ja pihalle, joka oli jo täynnä väkeä. Pihalla kaikki katsoivat talon katolla olevia antenneja. Antennit heiluivat eli jälkijäristykset näkyivät niiden kautta. Myös tasapainoaisti kertoi, että maa liikkuu. Hetken päästä tuli sitten iso jälkijäristys (noin 6.4 Ri), joka tuntui todelliselta keinahtelulta; oltiin kuin merellä, mutta horisontti ei näkynyt ja päässä tuntui sekavalta.

Välitön tunnelma pihalla oli sekoitus epätietoisuutta siitä miten tämä jatkuu; pelkoa ja huolta miten ystäville ja perheille on käynyt. Puhelinliikenne oli jumissa mikä vain lisäsi hermostuneisuutta. Langaton dataverkko oli kuitenkin edelleen päällä ja pystyin soittamaan kotiin ”kaikki OK” -soiton. Saimme myös Ilmatieteen laitoksen luonnononnettomuuksien varoitusjärjestelmän (LUOVA) kautta nopeasti ensitietoa järistyksestä.

Approaching Gatlang village
Kuva: Martti Heikinheimo

Matkalla hotellille väkeä oli kerääntynyt sankoin joukoin kaduille ja avoimille paikoille. Hotellillakin väki oli aluksi ulkona, mutta parin tunnin sisällä odottelun jälkeen päästiin sisätiloihin. Hissit pysyivät suljettuina. Huoneen kylppärissä odotti lavuaarin pöydälle kaatunut vesipullo muistutuksena siitä mitä hieman aiemmin oli tapahtunut. Hotellimme Yak&Yeti oli saanut paljon kiitosta (ks. Tripadvisor) hyvästä huolenpidosta edellisen järistyksen aikana. Nytkin homma tuntui olevan hanskassa, mutta telttamajoitukseen eivät katsoneet olevan aihetta, koska rakennus on vankkaa tekoa.

Lähtiessä Nepalista parin päivän päästä, elämä Kathmandussa oli hiljentynyt dramaattisesti. Monet liikkeet, ravintolat, koulut ja työpaikat olivat suljettuina. Kaduilla oli hiljaista, kun ne tavallisesti ovat täynnä elämää, väkeä, autoja ja moottoripyöriä. Jälkijäristyksiä Nepalissa havaittiin vielä useamman päivän ajan.

Projektitoimistorakennuksemme, joka vaikuttaa keskimääräistä vankemman oloiselta, oli edellisen järistyksen johdosta saanut seiniin muutaman halkeaman, nyt liitä löytyi muutama lisää. Jälkeenpäin kuulimme, että monet ensimmäisen järistyksen vuoksi vaurioituneet rakennukset olivat kärsineet pahiten tässä toisessa järistyksessä. Vaurioituneiden talojen purkaminen ja uudelleen rakentaminen tulee olemaan valtava urakka. Projektiryhmämme kahden Nepalilaisen työntekijän kodit olivat tuhoutuneet. Tämän vuoksi päätimme järjestää keräyksen näiden kotien jälleen rakentamisen tueksi.

Halkeamia seinässä
Kuva: Martti Heikinheimo

– Martti