Poliisisaattueessa Bishkekissä

Syyskuussa 2015 meitä kutsui jälleen Bishkek ulkoministeriön FINKMET-projektin puitteissa. Tällä kertaa Kirgisian matkamme tarkoitus oli kaksivaiheinen; toisaalta jatkoimme aiemmin asentamamme ilmanlaatuaseman koulutusta Bishkekissä (ks. ”Ilmanlaatumittauksia Kirgisiaan”), toisaalta olimme järjestämässä seminaaria Suomen ja Kirgisian ilmastonmuutoksen ja ympäristöalan yhteistyöstä.

Saavuimme Matin kanssa maanantaiaamuna Bishkekiin ilman suurempia ongelmia matkalla. Nopean suihkussa käynnin jälkeen siirryimme ilmanlaatuasemalle toteamaan, että mittaukset pyörivät edelleen nätisti – paikallisella hydrometeorologisella laitoksella oli siis jo useampi kuukausi uutta ilmalaatudataa käsissään! Päivän aikana listalla oli myös maston asentaminen sääanturia varten. Tämän avulla pystyisimme osoittamaan esim. mistä tuuli tuo suurimmat saastepitoisuudet asemalle. Paikallisen asennusfirman työvälineet osoittautuivat loppuun ajetuiksi, joten Bilteman poranteräsarja tuli tarpeeseen.

Säämastoa nostamassa ilmanlaatuasemalla. Kuva: Antti Hyvärinen
Säämastoa nostamassa ilmanlaatuasemalla. Kuva: Antti Hyvärinen

Tiistaiaamuna tapasimme hotellilla Harrin, joka oli saapunut isännöimään keskiviikkopäivän seminaaria Ilmatieteen laitoksen puolesta. Koska Harrilla oli tiistai ylimääräistä aikaa, lähdimme näyttämään hänelle ilmalaatuasemaa. Lounaan jälkeen Matti jäi säätämään mittalaitteita samalla, kun Harri ja minä teimme päivän kovan työn projektin johtokunnan kokouksessa.

Heräsin keskiviikkoaamulla hotellin ohuiden seinien vain vaivoin peittämään ääneen, kun joku puhui ”norjaa” viereisen hotellihuoneen WC:ssä. Edellisillan georgialaisen ravintolan sihisevät ruokapadat iskivät kostollaan Mattiin. Tilanne on varmasti tuttu ja herättää myötätuntoa monessa kaukomatkaajassa. Matilla oli päivällä vuorossa ilmanlaatudatakoulutusta keskustoimistolla. Huonovointisuudesta huolimatta hän jaksoi hoitaa homman ammattilaisen tavoin. Loppureissun Matti oli kuitenkin poissa pelistä ja joutui tekemään kuolemaa hotellihuoneessa. Tuli siinä Kirgisian TV:n tarjonta tutuksi…

Sillä välin Harri ja minä osallistuimme viereisessä Hyatt-hotellissa pidettävään seminaariin. Itse olin järjestelykomiteassa, Harri puolestaan toimi koko päivän seminaarin puheenjohtajana. Seminaarin olivat organisoineet Suomen ympäristökeskus ja Geologian tutkimuskeskus yhdessä Ilmatieteen laitoksen kanssa. Paikalla oli edustusta myös Suomen ulkoministeriöstä. Seminaariin saapui n. 80 osallistujaa Kirgisiasta, Suomesta ja Tadzikistanista. Harri ohjasi seminaarin tottuneesti aikataulussa läpi (ei aina helppoa aasialaisissa kulttuureissa!). Eri ympäristöalan toimijat esittelivät projektejaan Keski-Aasiassa, ja tauoilla keskusteltiin yhteistyön mahdollisuuksista. Saimme seminaarista runsaasti positiivista palautetta, ja myöhemmin kuulimme, että paikalliset toimijat olivat keskustelleet seminaarin annista vielä viikkojen ajan.

Suurlähettiläs Juhani Toivonen pitämässä avauspuheenvuoroa keskiviikon seminaarissa. Kuva: Antti Hyvärinen
Suurlähettiläs Juhani Toivonen pitämässä avauspuheenvuoroa keskiviikon seminaarissa. Kuva: Antti Hyvärinen

Illalla pääsimme osallistumaan Suomen kunniakonsulaatin avajaisiin Bishkekin keskustassa. Avajaisissa oli otettu huomioon seminaariaikataulumme, ja meitä tultiin noutamaan Hyatt-hotellilta mustien autojen kavalkadilla. Hotellin pihasta lähdettyämme saattuetta siirtyi vetämään poliisiauto valot vilkkuen. Eipä sitä ihan joka päivä tule näissä hommissa liikuttua poliisisaattueessa… Lähetystön avaaminen oli juhlapuheista ja kansallislauluista huolimatta varsin rento tapahtuma, joka huipentui härmäläistä perinnettä kunnioittaen mahdollisuuteen saunoa. Itse jouduin kohteliaasti kiittämään illasta jo hyvissä ajoin – seuraavan päivän työt odottivat.

Kazakstanin ja Kirgisian suurlähettiläs Ilkka Räisänen ja kunniakonsuli Anvar Prazdnikov Suomen Bishkekin kunniakonsulaatin avauspuheenvuoroja pitämässä. Kuva: Antti Hyvärinen
Kazakstanin ja Kirgisian suurlähettiläs Ilkka Räisänen ja kunniakonsuli Anvar Prazdnikov Suomen Bishkekin kunniakonsulaatin avauspuheenvuoroja pitämässä. Kuva: Antti Hyvärinen

Torstaina oli asemalla vuorossa koulutusta. Olimme keväällä kouluttaneet perusasiat, ja nyt oli tarkoitus mennä syvemmälle mittaus- ja kalibrointikoulutuksessa. Tällaiset koulutukset noudattavat usein samanlaista kaavaa: niin kauan kuin koulutettavat seuraavat vierestä, kaikki on ”I understand” ja ”Very clear”. Mutta kun sanot taikasanat: ”And now your turn to do it!”, kädet nousevat poskille ja nyökyttely vaihtuu päätä pudistavaan puhetulvaan. Tarpeeksi monen toiston jälkeen oppi menee kuitenkin yleensä perille – tälläkin kertaa asemalta poistuivat tyytyväisenä niin kouluttaja kuin koulutettavat.

Perjantaiksi olimme saaneet Matin taas tarpeeksi hyvään kuntoon, että jätimme Bishkekin taaksemme. Seuraavaan kertaan!

Mistä pitää painaa? Hiukkaskeräimen käyttöä kouluttamassa. Kuva: Antti Hyvärinen
Mistä pitää painaa? Hiukkaskeräimen käyttöä kouluttamassa. Kuva: Antti Hyvärinen

-Antti

Haasteiden kautta vuoden tehokkaimpaan projektiviikkoon Nepalissa

Suomen bensiinihinnatko muka korkealla? Nepalin kaduilla näkyi marraskuun alun projektimission yhteydessä lukuisten kortteleiden pituisia jonoja ajoneuvoja; autot ja moottoripyörät omissa jonoissaan. Jonottavien moottoripyörien sivupeileihin oli kirjattu järjestysnumeroita. Yhdessä jonossa liikuttiin yli 600:n järjestysnumeroissa, mutta pidempiäkin jonoja nähtiin. Bensiinin hinta oli kivunnut pimeillä markkinoilla yli 5 $/litra, ja myynti virallisilla polttoaineasemilla oli tarkkaan säännösteltyä. Bensiinistä oli sanomattakin huutava pula. Yhteiskunnan bensiiniin perustuva logistiikka oli polvillaan.

Yksi lukuisista pitkistä jonoista polttoaineasemille. Moottoripyörien osalta liikuttiin tämän jonon osalta jo järjestysnumeron 670 kieppeillä. Kuva: Herman Böök
Yksi lukuisista pitkistä jonoista polttoaineasemille. Moottoripyörien osalta liikuttiin tämän jonon osalta jo järjestysnumeron 670 kieppeillä. Kuva: Herman Böök

Lensimme Katmanduun marraskuun alussa seitsemän eri asiantuntijan voimin. Nepalin ja Suomen muuttuneet olosuhteet olivat asettaneet aiemmassa blogikirjoituksessa kuvatun Ulkoasiainministeriön rahoittaman FNEP2-projektin toisen vuosipuolikkaan toteutuksen hyvin ahtaalle. Projektimme haasteet alkoivat kasautua 25. huhtikuuta 2015 Nepalin voimakkaan maanjäristyksen myötä. Haavoittuvainen maa ajautui alkukeväästä hyvin lähelle suurta humanitääristä kriisiä, josta ei vieläkään olla selvillä. Projektimme aikataulu menikin tuolloin kertaheitolla uusiksi. Asiat oli kuitenkin syytä asettaa tärkeysjärjestykseen.

Sähkökatkot ovat yleisiä Nepalissa. Taataksemme jatkuvan sääennustusmallin sähkönsyötön, hankimme pienemmän varasähkön rinnalle 400 Ah lisää reserveitä. Kuva: Herman Böök
Sähkökatkot ovat yleisiä Nepalissa. Taataksemme jatkuvan sääennustusmallin sähkönsyötön, hankimme pienemmän varasähkön rinnalle 400 Ah lisää reserveitä. Kuva: Mika Hyötylä

Polttoainekriisiä voitaneen alustaa lähtien Nepalin monarkian lakkauttamispäätöksestä keväällä 2008; maassa oli tuolloin päätetty siirtyä demokratiaan. Muutokseen sisältyi aiemmin säädetyn väliaikaisen perustuslain korvaaminen uudella perustuslailla, joka saatiin vihdoin hyväksyttyä syyskuussa 2015. Uuden perustuslain voimaantulo koki kuitenkin voimakasta vastarintaa, erityisesti eteläisen Madhesi-väestön joukossa, joka piti etujaan aliedustettuina. Vastarinta ilmeni eteläisten alueiden väkivaltaisina mielenosoituksina, jotka osaltaan johtivat loka-marraskuiseen polttoainepulaan, Intiasta vahvasti riippuvaisen Nepalin eteläisten raja-alueiden muuttuessa rauhattomiksi ja tavarantoimitusten etelän suunnalta tyrehtyessä. Uuden peruslain puhuttiin myös loukanneen Intian geopoliittisia intressejä, joka ilmeni paikallisten mukaan Intian epävirallisena kauppasaartona, aikaansaaden rajalevottomuuksien kera pulaa juuri polttoaineisiin ja keitinkaasuun liittyen.

Tässä siis oltiin. Kuulimme Nepalin polttoainetilanteesta paikalliselta yhteistyötaholtamme, the Department of Hydrology and Meteorology (DHM), muutama viikko ennen suunniteltua useiden henkilöiden reissuajankohtaa. Olimme epävarmoja lentoliikenteen toiminnasta Nepaliin ja sieltä pois, tarjosihan Katmandun lentokenttä polttoainetta nyt ainoastaan kotimaan lennoille. Soittelimme Turkish Airlinesille, joka vakuutti että menolippujen käyttö tullaan estämään, mikäli tiedetään ettei paluulentoa ole mahdollista järjestää. Olimme joutuneet kohdistamaan suuren määrän jo useampaan otteeseen venähtäneen vuosisuunnitelman eri aktiviteeteista samalle vajaan kahden viikon marraskuun jaksolle rajallisesta projektiaikataulusta sekä Nepalin pään lukuisista loppuvuoden juhlapyhäkausista johtuen. Suurella työllä luotu varmuus projektin toteuttamisesta olikin yhtäkkiä muuttunut täydelliseksi epävarmuudeksi.

Pääsimme lopulta kuitenkin matkaan. Nepalin reissuohjelmaamme sisältyi kolme eri osaa; Samin ja Paulan vetämä hydrometeorologisen tiedonhallintajärjestelmän käyttökoulutus ja kehityssuunnitelman alustus DHM:n päätoimistolla, Jannen ja Jonnin koordinoima numeeriseen sääennustukseen liittyvät kehitystoimet ja jatkokoulutus Katmandun lentokentän sääpäivystyksessä, sekä Katmandun laakson laidalle Thankotiin asennettavaan automaattiseen säähavaintoasemaan (AWS) liittyvät valmistelut, käyttökoulutus ja asennustuki, josta vastasi pääosin Mika ja Ljubov.

Tietokantakoulutusta DHM:n toimistolla. Kuva: Herman Böök
Tietokantakoulutusta DHM:n toimistolla. Kuva: Herman Böök

Itse osallistuin edellä mainittujen aktiviteettien suunnitteluun ja yleisiin keskusteluihin. Pääasiallinen tehtäväni liittyi kuitenkin projektin kokonaishallintaan. Rajatussa aikataulussa tuli saada hyvin useita eri osa-alueita vietyä eteenpäin, käsittihän kolmevuotinen projektimme käytännön tasolla enemmän tai vähemmän jokaisen moderniin meteorologiseen laitokseen sisältyvän osa-alueen. Suuri osa aihealueista tuli myös saada viimeisteltyä lopulliseen muotoonsa, sillä myöhempiin reissuihin ei enää tänä vuonna juurikaan ollut mahdollisuuksia, eikä ensi vuoden varoja ollut enää ylimääräisenä käytettävissä. Pienoista jännitystä oli siis ilmassa.

Viikko sujuikin varsin vauhdikkaasti muistiinpanovihkon tyhjentyessä vanhoista ja täyttyessä uusista tehtävistä ja aihealueista, maisemien vaihtuessa aina oman hotellihuoneen katosta päätoimiston eri kokoushuoneisiin, lentokentän sääpäivystystiloihin, paikallisen yhteistyökumppanin RTS:n toimistotiloihin, sekä Katmandu-laakson reunamien säähavaintoasemaa ympäröiviin kauniisiin maisemiin.

Näkymä Thankotin säähavaintoasemalta itään Katmandu-laaksoon
Näkymä Thankotin säähavaintoasemalta itään Katmandu-laaksoon. Kuva: Herman Böök

Loppujen lopulta viikko-ohjelma toteutui paremmin kuin uskalsin odottaakaan; kaikki koulutukset ja aktiviteetit toteutettiin enimmäkseen niissä laajuuksissa kuin oli alun perin tarkoitettukin. Vanhat ja uudet hankinta- ja kehitystarpeet saatiin kartoitettua ja päivitettyä ja osittain jo toteutettuakin, kehityssuunnitelmien pohjalta pidetyt keskustelut saatiin pidettyä ja kehityssuunnitelmat vedosteltua, sekä AWS-valmistelut ja asennus suoritettua. Laiteasennuskin saatiin valmisteluineen siis toteutettua huolimatta siitä, että itse asennuspaikka ei ollut vielä edes tiedossa muutamaa päivää ennen paikalle lähtöä. Asennuspaikkaa kun jouduttiin vaihtamaan alun perin suunnitellusta Annapurnan lähistöllä sijaitsevan Jomsomin lentokentästä, johon oli uusien suunnitelmien myötä myöhemmin suunniteltu asennettavaksi kattavampi lentosäähavaintoasema Nepalin suuren Maailmanpankin projektin yhteydessä.

Työskentelyä Thankotin automaattisen säähavaintoaseman modernisoinnin parissa. Kuva: Herman Böök
Työskentelyä Thankotin automaattisen säähavaintoaseman modernisoinnin parissa. Kuva: Mika Hyötylä

Polttoaine- ja keitinkaasupula vaikutti osaltamme taksien kohonneisiin taksoihin, ravintoloiden aukioloihin ja rajoitettuihin ruokalistoihin, sekä paikallisten lyhennettyihin toimistoaikoihin; osa työntekijöistä kun käveli päivittäin pidempiäkin matkoja töihin ja takaisin. Polttoainekriisi vaikutti myös lentoihin; Turkish Airlinesin paluulennot Istanbuliin joutuivat tekemään teknisen välilaskun Delhissä tankatakseen. Seitsentuntinen paluulentomme Katmandusta Istanbuliin venyikin täten päälle 12 tunnin mittaiseksi, kun jo alun perin venynyt matkustusaika venyi lisää lähdön viivästyessä erään toiseen lentokoneen tekemän pakkolaskun vuoksi. Lentoyhtiöiden musta lista kun on tullut varsin tutuksi useille paikallisille lentoyhtiöille.

Ruoanvalmistusta perinteiseen tapaan keitinkaasun uupuessa. Kuva: Herman Böök
Ruoanvalmistusta perinteiseen tapaan keitinkaasun uupuessa. Kuva: Herman Böök

– Herman