Kävin tuulisessa Tuulten kaupungissa Bakussa, joka sijaitsee maassa, joka on helppo lausua, mutta aavistuksen vaikea kirjoittaa. Mielessä olisi heti monta väärää vaihtoehtoa maan kirjoitusasuksi, joten lunttaus Wikipediasta oli tarpeen: Azerbaidžan (ja englanniksi Azerbaijan ja azerksi Azərbaycan Respublikası).
Olin touko-kesäkuun vaihteessa viikon verran asiantuntijana EU-rahoitteisessa Twinning-hankkeessa kouluttamassa ilmanlaadun leviämismallinnusta paikallisille asiantuntijoille. Hanketta Bakussa on koordinoimassa esimieheni Katja Lovén (tosin hän on nyt virkavapaalla esimieshommista). Kokonaisuudessaan hanke kestää noin 2,5 vuotta ja siinä on tarkoitus tukea Azerbaidžanin ympäristömonitorointijärjestelmän kehittämistä.
Minun missiollani oli tarkoitus kouluttaa pistemäisten päästöjen leviämismallinnusta, eli jakaa tietoa siitä, mitä Suomessakin teen Ilmatieteen laitoksella työkseni. Koulutus Bakussa sisälsi tarvittavien lähtötietoaineistojen ja tiedostojen kasaamista ja malliajojen harjoittelua. Paikalliset asiantuntijat ovat korkeasti koulutettuja ja monella on vahva luonnontieteiden tai matematiikan osaaminen taustalla. Tästä huolimatta kaikilla ei ole päivittäisessä työssään käytössään tietokonetta – tai ainakaan kovin tehokasta sellaista. Tästä syystä esimerkiksi tavallisten taulukkolaskentaohjelmien käyttäminen ei ollut kaikilla osallistujilla kovin jouhevaa ja koulutuksesta yllättävän paljon aikaa meni perustoimintojen opetteluun. Asiantuntijoiden osaamisessa ja lähtökohdissa oli eroja ja näiden huomioiminen koulutuksen aikana oli haastavaa, muttei mahdotonta. Jatkossa koulutuksen kohdentamista mietimme kuitenkin tarkemmin.
Koulutusta pienessä luokkahuoneessa. Paikalliset asiantuntijat kyselivät paljon ja olivat aktiivisia koulutuksessa. (Kuva: Rahila Karimova).
Oman mausteensa koulutukseen toi jatkuva tarve käyttää apuna tulkkia. Uskoisin, että moni nuorista asiantuntijoista kyllä ymmärsi englantia ainakin jonkin verran, mutta puheen tuottamiseen eivät useimmat rohjenneet muutamaa sanaa enempää. Maassa puhutaan azerin kielen lisäksi laajalti myös venäjää.
Koulutuksen tavoitteet saavutettiin ja uskoisin, että monella koulutukseen osallistuneella oli viikon jälkeen hieman syvempi tietämys ilmanlaadusta ylipäänsä. Samalla myös ymmärrys leviämismallinnuksen tarpeellisuudesta ja sovelluskohteista kasvoi. Koulutuksessa tulkkina toiminut projektiassistentti ja varsinainen tulkki olivat taitavia ja heidän välityksellään kävimme hyviä keskusteluita, kun paikalliset asiantuntijat kyselivät paljon ja osallistuivat aktiivisesti koulutukseen.
Bakun mahtipontiset rakennukset ovat illalla komeasti valaistuja. Kuva on otettu hotellin ravintolan terassilta.
Kokemukseni mukaan Baku on kiinnostava kaupunki, jossa ei juuri länsimaisia turisteja ainakaan alkukesästä näkynyt. Koulutuspäivät olivat pitkiä ja iltaa koulutuksen jälkeen ennen pimeän tuloa melko lyhyen aikaa, joten kaupungista ehdin näkemään vain pienen siivun. Mutta pidin näkemästäni. Ihmiset olivat hyvin ystävällisiä ja palvelualttiita huolimatta usein eteen tulleesta kielimuurista. Ruoka oli erinomaista ja ilmapiiri turvallinen.
Näin kesälomien kynnyksellä on syytä ottaa blogissakin rennompi ote ja jakaa reissukonkareiden matkakokemuksia ja -vinkkejä. Vinkit kannattaa lukaista jo omiakin lomia silmällä pitäen. Ilmatieteen laitoksen Asiantuntijapalveluiden kansainvälisen ryhmän jäsenet kertovat tässä työstään, mutta hieman eri näkökulmasta kuin olemme aiemmin tottuneet. Jokainen ryhmän jäsen vastasi kysymyksiin kasvokkain, ja kysymykset ja vastaukset saivat ryhmäläiset sekä huokailemaan, hämmästelemään että hymyilemään.
Ennen kysymys–vastaus -pareja esittelen lyhyesti meidän ryhmän. Asiantuntijapalveluiden (ASP) kansainväliseen ryhmään kuuluu yhdeksän projektipäällikköä: Antti Hyvärinen (ryhmäpäällikkö), Antti Wemberg, Martti Heikinheimo, Sari Lappi (2 vuoden komennuksella Makedoniassa, ei tavoitettu haastattelua varten), Katja Lovèn (2 vuoden komennuksella Azerbaidžanissa), Matti Eerikäinen, Sami Kiesiläinen, Alessandro Chiariello ja minä, Riikka Pusa. Työmme kuljettaa meitä pitkin maailmaa. Ryhmä on toteuttanut projekteja tähän mennessä yli sadassa maassa. Toki henkilöstökin on vuosien saatossa vaihtunut, mutta tällekin porukalle on jo kilometrejä ehtinyt kertyä. Niiden kilometrien lisäksi takataskuun on jäänyt paljon muutakin…
Kuinka monta vuotta olet työskennellyt ASPissa?
Antti H: Neljä.
Antti W: Kaksi.
Martti: Seitsemän.
Katja: Muistaakseni siitä lähtien kun yksikkö on perustettu
Matti: Kolme.
Sami: Kuusi.
Alessandro: Melkein kuusi vuotta.
Riikka: Kuusi vuotta, tosin väliin mahtuu pari äitiyslomaa.
Missä kävit viimeksi?
Antti H: Azerbaidžanissa tekemässä maan ilmanlaadun mittausverkon kehityssuunnitelmaa.
Antti W: Kirgisiassa meidän IKI-projektin tiimoilta.
Martti: Nepalissa maailman pankin projektin hommissa.
Sami Nepalilaisella torilla.
Katja: Olen ollut marraskuusta 2016 lähtien Bakussa Azerbaidžanissa RTA:na (Resident Twinning Advisor) koordinoimassa EU-rahoitteista Twinning-hanketta, jonka tarkoituksena on tukea Azerbaidžania kehittämään ympäristömonitorointijärjestelmiä.
Matti: Sudanissa IKI-projektin puitteissa.
Sami: Sudanissa saman IKI-projektin hommissa kuin Mattikin. Yritin saada havaintoja tietokantaan.
Alessandro: Sudanissa ja Qatarissa.
Riikka: Kiovassa, Puolassa.
Mikä on mieleenpainuvin tilanne tai asia, johon olet työreissullasi törmännyt?
Antti H: Ehkä se, kun meidän jäätikköretkikunta oli vaeltanut kaksi päivää Intiassa Himalajan vuoristossa ja saavuimme pieneen kylään. Ensimmäisellä vastaantulevalla ihmisellä oli YIT:n t-paita päällä.
Antti W: Se kun ensimmäistä kertaa menee johonkin maahan. Se hetki palaa joka kerta mieleen, kun maahan menee uudestaan.
Chelyabinskin lentokenttä.
Martti: Maanjäristys Kathmandussa vuonna 2015. Sen kyllä muistaa. Aiheesta löytyy lisää tämän blogin aiemmista kirjoituksista.
Katja: Yhtä mieleenpainuvinta tilannetta tai asiaa on vaikea nostaa esille, mutta mielenkiintoista työssä on ollut kulttuurierot, jotka tuovat työhön oman lisämausteensa. Ihmettelemistä on riittänyt myös paikallisilla kollegoillani, kun kuulevat eurooppalaisista ja suomalaisista tavoista tehdä asioita. Ihmetystä ovat aiheuttaneet toimivat IT-järjestelmät, tasa-arvoasiat, tiedon saatavuus, sananvapaus ja yksilön (etenkin nuorten) vapaus päättää omista asioistaan.
Matti: Samoalaisen ravintolan pihalla oli Suomen lippu salossa. Myöhemmin selvisi, että ravintolan omistaja on Suomen kunniakonsuli. Toinen on jalkapallo-ottelu paikallisia vastaan La Pazissa noin 4 km korkeudessa.
Sami: Vietnamin IKI-projektin [(IKI=Institutionaalisen Kehittämisen Instrumentti on Suomen ulkoministeriön instituutioiden välisen yhteistyön rahoitusmekanismi ] 2-osan tasa-arvotyöpajan panelistina oleminen. Samaisen projektin ensimmäisessä osassa saimme seurata kansainvälisenä naistenpäivänä järjestettyä miss hydrometeorologia kilpailua.
Alessandro: Kun ensin kuulee omilta asiantuntijoilta, miten paikallisen laitoksen taso on parantunut projektin aikana meidän projektin ansiosta ja sen jälkeen saman asian kuulee partnereilta.
Toinen mieleenpainuva asia on ollut nähdä useassa otteessa, miten helposti ihmiset eri maista ja kulttuureista tulevat toimeen, ei pelkästään työympäristössä vaan jokapäiväisessä elämässä.
Riikka: Erään sääpäivystäjäkoulutuksen päätteeksi muutama meteorologi alkoi itkemään, koska olivat niin onnellisia saamastaan koulutuksesta, avoimesta ilmapiiristä ja sanan vapaudesta. Heidän kotimaassaan ilmapiiri kun on aivan toinen.
Mikä projektimaa on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen ja miksi?
Intia
Antti H: Intia. Kontrastit ovat niin suuria. On kaikkea mahdollista todella hienosta siihen kaikkein surkeimpaan. Usein ne on vielä vierekkäin.
Antti W: Chile, erilaisuus vetoaa.
Martti: Kuuba on omaa luokkaansa; kulttuuri, ihmiset, osaaminen, lämminhenkisyys, musiikki ja elämisen meininki.
Katja: Kaikki maat ovat olleet omalla tavallaan kiinnostavia, mutta tähän kysymykseen minun on vastattava, että Azerbaidžan. Projektireissut ovat yleensä lyhyehköjä, mutta täällä olen ollut jo 7 kk, joten olen tutustunut kulttuuriin paljon syvällisemmin.
Azerbaidžanilaiset ovat tunnettuja vieraanvaraisuudestaan. Paikalliset ovat kiinnostuneita ulkomaalaisista, haluavat vieraiden viihtyvän hyvin ja haluavat edesauttaa siinä, jos vain voivat.
Matti: Papua-Uusi Guinea. Siellä jokaisessa kylässä on oma kulttuurinsa ja erilaisia kieliäkin on 850. Lisäksi luonto on tosi kaunis.
Sami: Vietnam. Olen viettänyt siellä eniten aikaa ja olen nähnyt siellä selkeimmin meidän työn vaikutuksen.
Alessandro: Ehkä Etelä-Sudan, koska vaikka siellä tilanne on todella ruohojuuritasolla, silti työntekijöillä on aikamoinen motivaatio kasvaa ja parantaa oman laitoksen tilannetta.
Riikka: Ehkä Uzbekistan kulttuurin erilaisuuden vuoksi.
Mihin projektimaahan (tai johonkin muuhun maahan) kannattaisi mennä lomalle?
Antti H: Jos tykkää omatoimimatkailusta, Keski-Aasian maita voisin suositella. Erityisesti Kirgisia tai Tadžikistan. Mm. luonto on kovin erilainen.
Antti W: Islanti. Sen luonto on vaikuttava.
Martti: Menisin Andeille, sillä siellä on paljon luontoa, hyvin erilaista luontoa.
Katja: Voin lämpimästi suositella Bakua ja Azerbaidžania myös lomakohteena. Maa ei ole suomalaisille lomakohteena tuttu, mutta ehdottomasti näkemisen arvoinen. Baku on mielenkiintoinen sekoitus vanhaa uutta, kulttuuri puolestaan sekoitus itää ja länttä. Täältä löytyy kaunista koskematonta luontoa, vuoristoja, laskettelukeskuksia, merenrantoja sekä suurkaupungin sykettä hienoine pilvenpiirtäjineen.
Matti: Karibialle tai Tyynelle Valtamerelle. Jos joku pitää erikseen mainita niin Bahama.
Sami: Bhutan. Bhutanin täysin omanlainen kulttuuri ja maa. Kulttuuri perustuu täysin buddhalaisuuteen.
Bhutan.
Alessandro: Sudan on ilman muuta maa, joka tarjoa paljon nähtävyyksiä ja ihan eri kulttuurin. Sudanissa ei ole vielä paljon turismia. Tämä johtuu luultavasti siitä, että Sudan koetaan vaaralliseksi maaksi, mikä ei välttämättä pidä paikkansa.
Riikka: Kaupunkilomalle Kiovaan.
Mitä kannattaa ottaa matkalle mukaan tai löytyykö muita matkustukseen liittyviä vinkkejä?
Antti H: Pitkillä lennoilla villasukat on mukavat. Käy vessassa aina kun se on mahdollista.
Antti W: Varaa mukaasi lehmän hermot. Olemme Suomessa tottuneet tietynlaisiin toimintatapoihin, jotka eivät aina päde maailmalla.
Martti: Pidän aina mukana piuhaa, jolla voi laajentaa läppärin näytön televisioon. Helpottaa työntekoa. Lenkkikamat kannattaa aina ottaa mukaan. Lenkkeilemällä pääsee helposti tutustumaan ympäristöön. Muutama hyvä kirja lentokoneeseen. Kunnon lierihattu ja aurinkovoidetta. Kannattaa seurata paikallisia lehtiä ja käydä paikallisissa tapahtumissa. Sitä kautta pääsee lähemmäs kohdemaata ja sen maan ajankohtaisia asioita.
Katja: Kannattaa olla rohkea, kärsivällinen ja ystävällinen.
Matti: Pidän aina jatkojohtoa mukana, koska sähköt voi olla missä päin tahansa ja lisäksi sillä saa helposti suomalaisia pistokkeita lisää. Matkusta aina kengillä, jotka on helppo pukea ja riisua, niin et jumitu turvatarkastukseen. Turvatarkastusjonossa ei ikinä kannata mennä lapsiperheen perään, varsinkaan jos on kiire. Vältä Amerikkaa lentokoneen vaihdossa. Pakkaa uimahousut aina käsimatkatavaroihin.
Sami: Enemmän reissaavan kannattaa keskittää lennot samalle allianssille. Pitkillä lennoilla vaihdot on sujuvampia ja loungeen pääsy on ehdoton plussa. Varaudu aina siihen, että matkalaukut eivät välttämättä tule perille silloin kuin sinä itse. Maassa maan tavalla: Toimintatavat ovat hyvin erilaisia, eikä paikalliset muuta niitä vain meidän tähden.
Alessandro: Kannattaa aina kysyä paikallisilta, mitä voi tarvita ja miten pitäisi käyttäytyä. Eli olla yhteydessä paikallisiin!
Riikka: Lennolla kannattaa olla mukavat ja rennot vaatteet, niskatyyny, villasukat sekä energiapatukoita, ettei nälkä yllätä. Varaudu, että matkalaukut eivät välttämättä tule perille. Matkusta aina avoimin mielin.
Mikä on parasta työssäsi?
Antti H: Ihmisten kohtaaminen ja nimenomaan eri kulttuuritaustaisten ihmisten kohtaaminen.
Antti W: Mielenkiintoiset projektit.
Martti: Eri kulttuureihin tutustuminen työn kautta. Matkustaessa huomaa, miten samanlaisia ihmiset eri puolilla maailmaa loppujen lopuksi ovatkaan. Kulttuuriltaan olemme erilaisia, mutta pohjimmiltaan ihmiset ovat hyvin samanlaisia.
Katja: Työkaverit sekä työn yllätyksellisyys ja merkityksellisyys. Ympäristöasioissa on paljon kehitettävää, joten työ tuntuu mielekkäältä ja tärkeältä.
Matti: Näkee maailmaa, eri kulttuureita ja erilaisia maita, joihin ei varmasti olisi muuten tullut törmättyä.
Matti Sudanissa.
Sami: Näkee, että tällä työllä on todella paljon positiivista vaikutusta.
Alessandro: Ehdottomasti olla uusien ihmisten kanssa tekemisissä niin kauan, että oppii tuntemaan toisen jo aika hyvin.
Riikka: Erilaisten ihmisten, maiden ja kulttuurien kohtaaminen sekä kulttuurien yli rakennetun yhteistyön voiman näkeminen.
Vietnam.
Mitä muuta haluaisit sanoa?
Antti H: On hämmästyttävää, että vaikka olemme tekemisissä todella erilaisten kulttuurien kanssa, silti suomalaiset pystyvät oikeastaan aina toimimaan erittäin diplomaattisesti ja sopuisasti. Ehkä siksi me olemmekin niin haluttu kumppani.
Antti W: Ei nyt tule mieleen.
Martti: Muista aina pitää yhteyttä kotiväkeen ja reissatessa perusvarovaisuus on aina paikallaan.
Katja: Olen kokenut, että mielenkiintoisen, opettavaisen ja avartavan kokemuksen lisäksi arvostus Suomen toimivaa yhteiskuntajärjestelmää kohtaa on lisääntynyt huomattavasti. Monia meillä Suomessa hyvin toimivia ja itsestään selviä asioita ei huomaa, ennen kuin elää jossain muualla, jossa asiat eivät toimi yhtä hyvin.
Matti: Ei kai muuta.
Sami: Meidän projekteissa ei kannata odottaa pikavoittoja ja näkyvän kehityksen aikaansaaminen kestää vuosia.
Alessandro: Ei muuta
Riikka: Kiitos ryhmäläisilleni haastattelusta ja ihanaa kesää juuri sinulle!
