Vuodesta 2008 alkaen olen ollut kasvattamassa Balkanin ilmanlaatukapasiteettia kaikkiaan 26 missiolla. Suurin osa reissuista on kohdistunut Skopjeen, Makedonian pääkaupunkiin. Tämä rupeama näyttää nyt olevan päättymässä, joten muutamia hajahavaintoja Skopjesta.
Skopjen roskaisuus pistää suomalaisen silmään. Kunnallinen jätehuolto on toki olemassa. Periaatteessa jätteet viedään päivittäin katujen varsilla oleviin avoimiin keräystioihin. Ne on tyhjiä aamulla, jossain on suuri kaatopaikka. Kuluttajat eivät jätteiden lajittelua juurikaan tee, vaan jätteiden lajittelu ja myynti on paikallisten romanien elinkeino. Heitä näkee roskaponttöjä tutkimassa, mutta todennäköisesti merkittävin tulonlähde heille on tuo tuntematon jätteiden loppusijoituspaikka. Viime vuosina en ole kuitenkaan enää nähnyt roskaponttöjen tyhjentämistä tuleen tuikkaamalla.
Joukkoliikennettäkin on. Valitettavasti se on suurelta osin ikivanhojen bussien varassa. Paikallista raideliikennettä ei ole. Hulppeita autoja näkee paljon, mutta puolet autoista on suuripäästöisiä Euro 0–Euro 2 -autoja. Joka kymmenes auto on 1980-luvulta ilman mitään päästökontrollia. Halvin ja hyvin suosittu bensa-autojen polttoaine on kuitenkin nesteytetty kaasu, LPG. Sillä lienee jotain ilmanlaadun kannalta hyviä ominaisuuksia? Liian usein ruuhka-aikaan keskustan kadut ovat täynnä, kukaan ei liiku mihinkään, autot tyhjäkäyvät ja torvet soivat.
Talvella kelit voi ajoittain olla pakkasen puolella (yhä harvemmin), nastarenkaita ei onneksi kuitenkaan käytetä. Skopjessa ei siis ole samanlaista katupölyongelmaa kuin meillä Suomessa.
Valtaosa Makedonian sähköstä tuotetaan lähellä Bitolan kaupunkia sijaitsevassa lauhdevoimalassa, joka käyttää paikallista heikkolaatuista kivihiiltä. Tämän yhden voimalan vuotuinen rikkidioksidipäästö on lähes kaksinkertainen koko Suomen nykyiseen SO2-päästöön verrattuna. Piiput ovat kuitenkin 250-metriset, joten varsinaista paikallista ilmanlaatuhaittaa päästöistä ei ole.
Skopjessa on maailmanluokan ilmansaaste-episodeja talvisin ja kesälläkin vaivaa vähintäänkin näille leveysasteille tyypillinen korkea pienhiukkasten taustapitoisuus. Skopjea ympäröi kilometrin korkuiset vuoret, mikä varsinkin talvisissa inversiotilanteissa pahentaa saaste-episodeja. Talvisin tarvitaan lämmitystä, mutta kaukolämpöä on kuitenkin vain pienelle osalle kaupunkia. Lämpövoimalat toimivat – ilmanlaadun onneksi – nykyään kaasulla. Kaukolämpöverkon ulkopuolella lämmitetään sähköllä tai polttopuulla. Hinta ratkaisee varsin usein puun hyväksi, mistä on seurauksena erittäin ikäviä savusaasteita.
Skopjen uudelleen rakennettu keskusta on todella näkemisen arvoinen, kontrasti pittoreskiin Old Bazaariin verrattuna on huikea. Skopjessa taitaakin olla nyt maailman suurin patsastiheys. Hyvää ruokaa on tarjolla halvalla lukuisissa ravintoloissa, ja asiantuntijat sanovat, että jotkut paikallisista viineistä ovat aivan huippuluokkaa. Ihmiset ovat erittäin ystävällisiä ja avuliaita.
Ilmanlaadun seurannan tuloksista näkyy, että ilman rikkidioksidin pitoisuudet ovat laskeneet selvästi kymmenessä vuodessa lähes koko maassa, muille saasteille ei valitettavasti vastaavaa kehitystä vielä ole tapahtunut. Makedonian ilmanlaatuportaalin ansiosta kuitenkin ihmiset nykyään tiedostavat saasteongelmansa, paksua smogia ei enää kutsuta sumuksi. Seuraava askel onkin sitten niihin päästöjä vähentäviin toimiin ryhtyminen.
Suomalaisten, etenkin paikan päällä kuusi vuotta asuneen projektipäällikkö Sarin avustuksella Makedonian ilmanlaatuosaaminen on noussut Balkanin parhaimmistoon. Tämä on onnistunut tietenkin vain Makedonian ympäristöministeriön osaavan ja oppimishaluisen porukan ansiosta. Rahapulassa toimivalla yksiköllä tulee kuitenkin riittämään haastetta pitää tilanne tällä tasolla yhteistyöprojektin loputtua.
-Pia
