Jaahas. Taas sitä päädyttiin jonnekin paratiisisaarelle häämatkalaisten keskelle tekemään töitä. Aika absurdilta se varmasti kuulostaa ja moni meinasikin tippua tuolilta (kuka kateudesta, kuka järkytyksestä) kerrottuani lähteväni seitsemän viikon työmatkalle Tyynelle valtamerelle. Kateellisuus ei useinkaan kannata ja tämäkin reissu piti sisällään monien hyvien asioiden lisäksi myös ylityötunteja, ruokamyrkytyksiä, Zika-viruksia ja 25-senttisiä tuhatjalkaisia hotellihuoneessa.
Ilmatieteen laitoksen ja SPREPin (South Pacific Regional Environmental Programme) yhdessä toteuttama FINPAC-projekti loppuu vuoden 2016 lopussa, joten paljon työtä oli tehtävänä useassa eri saarivaltiossa ja siksi missio kesti tavallista pidempään. Missiot polkaistiin käyntiin Fidzillä, jossa järjestimme koulutuksen SmartAlert-säävaroitusjärjestelmästä. SmartAlert on Ilmatieteen laitoksella kehitetty meteorologin työkalu, jolla säävaroitusten antaminen nopeutuu manuaaliseen työhön verrattuna. Kaikki varoitukset pystytään syöttämään ohjelmaan ja lähettämään napin painalluksella useille eri tahoille. Meteorologien ja IT-osastojen koulutuksen seurauksena saarivaltioiden säävaroitusten antaminen pitäisi tehostua ja tavallisten ihmisten varautuminen merkittäviin sääilmiöihin ja luonnonkatastrofeihin parantua.
Matka Suomesta Fidzille kestää lyhimmilläänkin noin 30 tuntia sisältäen useita vaihtolentoja ja on melkoisen uuvuttava. Lisäksi onnistuin nappaamaan matkan varrelta mukaani ruokamyrkytyksen. Saavuttuani viimein Fidzin pääkaupunkiin Nadiin, osallistuin kuitenkin urhoollisesti ensimmäiseen työpajapäivään, vaikka olo oli vielä heikko. (Huom! Tässä vaiheessa viimeistenkin kateuden rippeiden pitäisi karista tehokkaasti.) Työpajaan oli saapunut edustajia Fidzin, Tongan, Vanuatun, Salomonsaarten, Papua-Uuden-Guinean ja Samoan sääpäivystyksistä ja tietenkin meidän porukkamme Suomesta (minä eli SmartMet– ja SmartAlert-ekspertti Ilona Láng, projektipäällikkö Matti Eerikäinen, SmartAlert-ekspertti Jenni Rauhala ja IT-ekspertti Mikko Rauhala). Workshopin tarkoitus oli kehittää säävaroitusjärjestelmää kussakin valtiossa ja valmistaa paikalliset tuleviin missioihin. Työpaja meni työläydestään huolimatta oikein hyvin. Paikalliset olivat motivoituneita ja innostuneita oppimaan uutta, mikä motivoi tietenkin myös meitä. Porukka oli rentoa ja kaikilla oli päällä ”havaijipaidat”, jotka tosin vastaa paikallisilla ihan virallista työasua. Kuulemma paidan kuvioinnista pystyy tunnistamaan miltä Tyynenmeren saarelta sen kantaja on kotoisin. Perheet pukeutuvat vaikkapa juhliin mennessään kaikki samaan kuosiin. Suomessa vastaava asuvalinta lienee yhtenevät tuulipuvut…
Fidzin jälkeen porukkamme hajaantui osittain. Itse jatkoin SmartAlert– ja SmartMet-koulutushommiin pariksi viikoksi Vanuatulle. Asensimme Vanuatun sääpalveluun meteorologin katselu- ja editointikäyttöön tarkoitetun SmartMet-työaseman, sekä varoitustyökalu SmartAlertin. Vanuatun säävaroitusjärjestelmä osoittautui melko monimutkaiseksi ja varoitustyyppien ja -luokkien määrittäminen oli hyvin työläs osuus. Säävaroitusten määritelmät vaihtelevat maasta riippuen. Sainkin onneksi myöhemmin huomata, että seuraavassa kohteessa Salomonsaarilla homma meni helpommin, sillä varoituksia oli selvästi vähemmän. Kollegani jatkoivat kuka minnekin, mm. Tongalle ja Papua-Uuteen-Guineaan.
Tällaiset työreissut ovat antoisia, mutta myös raskaita. Sopeutumiskyky erilaisiin kulttuureihin ja toimintatapoihin on erittäin tärkeää. Pitäisi myös tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja pystyä kouluttamaan, asentamaan tai vetämään työpajoja vaikka pää kainalossa. Ehkä kuitenkin se haastavuus, omien rajojen ylittäminen ja uudet tuttavuudet ovatkin näissä reissuissa se koukuttava juttu. Ainakin omalla kohdallani nämä ovat syitä miksi olen valmis lähtemään seuraavallekin, mahdollisesti tuhansien kilometrien päähän, sijoittuvalle työmatkalle.
-Ilona
