Havaintojenkeruujärjestelmiä talvisessa Sudanissa

Ilmatieteen laitoksen asiantuntijana olen päässyt edellisen neljän vuoden aikana useisiin maihin ja paikkoihin, mutta Afrikassa en ollut koskaan käynyt. Täytyy heti alkuun myöntää, että varsin pitkään olin epäileväinen Sudanin projektin suhteen, sillä olin pitänyt maata hyvin epävakaana ja jopa vaarallisena. Kaukaa Suomesta katsottuna Sudan ja Etelä-Sudan menevät helposti sekaisin, mikä osaltaan lisää epätietoisuutta. Tälle syksyiselle missiolle päätin kuitenkin lähteä mukaan, sillä projektipäällikkö Alessandro ja muut projektin jäsenet vakuuttivat Sudanin pääkaupungin, Khartumin, olevan turvallinen paikka. Ja olihan meillä ollut tämän FISU II -projektin 1. vaihe vuosina 2011-2015, joten kokemustakin on karttunut lukuisista matkoista sinne.

Tällä kertaa matkan tarkoitus oli antaa koulutusta ja asennusapua Suomesta Sudaniin toimitetun havainnonkeruujärjestelmän osalta. Tätä varten matkalle lähtivät minun lisäkseni keruujärjestelmistä pitkän kokemuksen omaavat Sanna ja Sami. Tehtäväväni oli asentaa sudanilaisten käyttöön webpohjainen havaintojen syöttöohjelma, jolla he voivat raportoida manuaalisesti tehdyt havainnot tietokantaan. Näin kirjatut havainnot saadan tietokannasta edelleen eri säätuotteiden ja -palveluiden käyttöön, eikä paperisia versioita välttämättä enää tarvita.

Ismo esittelee havaintojen syöttöohjelmaa SMA:n pääjohtajalle ja työntekijöille.

Perille Khartumiin saavuttiin tiistaina 24.10. Työt aloitettiin keskiviikkona, joten Istanbulin kautta lentelystä ehti palautua hyvin, etenkin kun tässä vaiheessa aikaeroa Suomen ja Sudanin välillä ei ollut. Kahden työpäivän aikana kaava oli sama eli päivä aloitettiin aamupalavereilla pääjohtaja Ahmedin ja paikallisen projektipäällikön Hananin kanssa, minkä jälkeen siirryttiin IT-yksikköön konsultoimaan paikallisia asiantuntijoita. Sudanissa on muslimienemmistö, ja he noudattavat islamilaista kalenteria, joten viikonloppu alkoi jo torstaina. Niinpä kahden intensiivisen työpäivän päätteeksi oli mahdollisuus nähdä Khartumia. Suomessa muuten siirrettiin kelloja sunnuntaina aamuyöstä, joten olimme siitä eteenpäin tunnin edellä. Sitä kesti kuitenkin vain kolme päivää, kun keskiviikkona 1.11. Sudan vaihtoi aikavyöhykettä sen ollen jatkossa UTC+2 (sama kuin mm. Kairossa). Tätä noin kaksi viikkoa aikaisemmin tehtyä virallista päätöstä ei tietenkään meidän kännykät hanskanneet. Eikä nähtävästi kaikki paikallisetkaan, sillä vaikka meidän siirtymisistä vastanneen Badreldinin kanssa olimme asiasta keskustelleet, niin keskiviikkona hän ilmestyi hotellin edustalle tuntia etuajassa.

Iltaohjelmaan kuului myös Sudanin Valioliigan ottelu.

Projektipäällikkömme Alessandro oli tietoinen jalkapallotaustastani, joten paikalliset olivat ystävällisesti kutsuneet minut mukaan pelaamaan futista. Heidän kanssaan saatiinkin mainiot pelit aikaiseksi ja pääsin toiseenkin matsiin mukaan seuraavalla viikolla. Pelailuista jäi molemmin puolin hyvä fiilis. Täytyy sanoa, että pelaaminen on todella hikistä puhaa, etenkin ennen kuin aurinko laski, sillä lämpötila oli lähellä +40 astetta. Auringon laskettua pelaaminen on selvästi miellyttävämpää ja paikalliset sanoivatkin, että näin talven alkaessa futista on huomattavasti kivempi pelata. Paikallisten mukaan talvi oli siis alkanut, olihan lämpötila monena aamuna alle +30 astetta. Heillä riittikin pään pyörittelemistä, kun kerroin loka-marraskuisista Suomen säistä ja siitä, että kesälläkään ei aina näihin +30 lukemiin päästä. Pääsimme myös näkemään Sudanin Valioliigan kamppailun Al-Hilal Omdurman vs. Ahli Khartoum. Kunnostettu vanha stadion oli mainio paikka tunnelmaltaan ja iltainen noin +35 astetta tuntui paahtavan auringonpaisteen jälkeen sopivalta. Peli oli tasoltaan hyvä, samoin stadionin tunnelma. Itse matsi päättyi 2-2. Muu ohjelma viikonloppuna koostui Sinisen ja Valkoisen Niilin äärellä liikkumisesta, hyvästä ruoasta ja hotellilla työskentelemisestä sekä lepäämisestä.

Toinen työviikko alkoi siis jo sunnuntaina ja se sujui edelleen tiiviisti järjestelmiä konfiguroidessa. Siinä ohessa annettiin paikallisille koulutusta järjestelmien käytöstä. Yleensä aina näillä reissuilla tulee vastaan ennakolta arvaamattomia yllätyksiä, niin nytkin, mutta IT-osaston kanssa saimme ne pitkälti ratkottua. Niinpä pääsimme hyvillä mielin esittelemään johdolle aikaansaannoksiamme. Jatkossa sudanilaiset tallentavat kolmen tunnin välein tehdyt havainnot syöttöohjelman kautta tietokantaan, alkuun yhden aseman osalta ja hiljalleen määrää kasvattaen noin 30 manuaaliseen havaintoasemaan. Myös automaattiasemilta he saavat 10 minuutin välein tulevat havainnot samaan järjestelmään, samojen työvälineiden käyttöön. Tekemistä jäi toki vielä, mutta nyt paikalliset voivat testata järjestelmiä ja kerätä kokemuksia niistä.

Reissulla kuljetuksista vastanneen Baldraldinin toiveesta puimme Samin kanssa päällemme viimeisen päivän kunniaksi kansallisasun, Jalabiyan. Sami oli ostanut sellaisen jo aiemmalla missiolla ja minulle sellainen käytiin ostamassa viikonloppuna. SMA:n työntekijät halusivatkin meistä lukuisia valokuvia ja huumoria riitti aiheeseen liittyen. Muutenkin heidän vieraanvaraisuutensa tuli hyvin esille koko matkan aikana ja jäi vahva tunne, että meistä pidettiin hyvää huolta. Tässäkin maassa arvostetaan meidän ahkeruutta, asiantuntijuutta, rehellisyyttä ja asennetta. Samaa voi sanoa paikallisista, jotka ovat erittäin kiinnostuneita kaikesta uudesta, tietävät tietoteknisistä asioista hyvin ja oppivat nopeasti uudet asiat. Tässä tietysti auttaa muun muassa se, että Sudan on entisiä Ison-Britannian siirtomaita, niinpä englanti on maan toinen virallinen kieli. Vaikka en pelaamissani futispeleissä tehnyt maaleja, niin tämän työmatkan tehtävät vietiin onnistuneesti maaliin.

~ Ismo

JaaTweet about this on TwitterShare on FacebookEmail this to someone

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *