Ilmatieteen laitos toteuttaa Karibian alueella Suomen ulkoministeriön rahoittamaa alueellista kehitysyhteistyöhanketta, joka tähtää muun muassa varoituspalveluiden ja paikallisten sääpalveluiden kehittämiseen sekä viestinnän kehittämiseen laajalle yleisölle. Tätä taustaa vasten järjestimme Havannassa projektiin osallistuville maille TV-meteorologien workshopin, johon saapui osallistujia reilusta kymmenestä eri maasta. Ilmatieteen laitokselta mukana oli allekirjoittaneen ohella televisiostakin takavuosilta tuttu Lea Saukkonen.
Kuuba on ollut varmasti yksi kuumimpia Euroopan ulkopuolisia maita Suomen tiedotusvälineissä kuluneena vuonna. Eikä syyttä, odotellaanhan siellä puolivuosisataa kestäneen Yhdysvaltain kauppasaarron päättymistä päivänä minä hyvänsä. Kuten arvata saattaa, kyseessä ei ole mikään pieni asia, mutta silti en voi lakata ihmettelemästä, kuinka paljon se kuubalaisessa yhteiskunnassa näkyy. Kahden valuutan järjestelmä, jossa turisteille on oma rahansa ja paikallisille omansa, aiheuttaa käytännössä jo sen, että vain harvoilla paikallisilla on varaa länsimaisiin ”luksustuotteisiin”, kuten vaikkapa shampoisiin tai vaippoihin. Katukuvaa hallitsevat joko 50-luvun vanhat jenkkiautot tai sinällään kovin sympaattiset ”nappisilmäladat” ja Mosset. Kaupasta saa mitä maassa sattuu kulloinkin olemaan ja ravintoloissa kannattaa varautua silloin tällöin perunan sijasta banaanilastuihin. Ainakin varttuneemmilla bloginlukijoilla lienee tässä vaiheessa välähtänyt mielessä yhtäläisyydet taannoiseen itänaapuriimme.
Edellä mainitun huomioon ottaen alueellisen workshopin järjestäminen Kuubaan ei osoittautunut mitenkään helpoksi tehtäväksi. Lentoyhteyksistä Yhdysvaltojen kautta on turha haaveilla, joten useimmat osallistujat kiersivät muutama tuhat kilometriä Panaman kautta. Lupaviidakko ja byrokratia ovat Kuubassa tyypillistä kommunistivaltion lomakeruljanssia ja luottokortin toimivuus aiheuttaa jännityksen hikeä joka kerta kun maksupäätteen ääressä on. Joskin, toisaalta päätteitä Kuubasta löytyy muutenkin vielä äärimmäisen vähän.
Kehitettävää siis riittää ja arvatenkin Kuubassa myös TV-studiot workshopin pitämiseen ovat kiven alla. Paikaksi siis valikoituikin paikallisen hotellin neuvotteluhuone, mutta pienin järjestelyin tästäkin saatiin kuitenkin oiva studiosimulaattori. Paikallinen ilmatieteen laitos oli kuskannut paikalle televisiosääohjelmiston, suuren näytön sekä videokameran. Itse otin ”teknisenä kehitysapuna” mukaani kameran jalustaan kiinnitettävän led-valaisimen sekä tavanomaisia nappiparistoja mikrofonia varten, niitäkään kun ei Kuubasta mistään saa.
Itse koulutus pyrittiin pitämään tehokkaana. Yksi päivä uhrattiin teorialle, jonka jälkeen siirryttiin käytännön harjoitteluun. Jokainen osallistuja vuorollaan tuli luokan eteen ”studioon” tekemään noin parin minuutin säälähetyksen, joka nauhoitettiin ja arvioitiin jälkikäteen. Armeijastakin tutuin koulutusopein tätä toistettiin lukuisia kertoja. Sinällään täytyy myös ihmetellä osallistujien heittäytymiskykyä ja avoimuutta. Monet osallistujista eivät vielä ole olleet televisiossa kertaakaan ja silti kaikki tulivat avoimin mielin ja jännittämättä kameran eteen koko luokan seuratessa kameran takaa.
Ja vaikka edellä on mainittu lukuisia esimerkkejä Kuuban haasteista, se silti yllättää myös positiivisesti. Oikeastaan mieluiten käyttäisinkin maasta termiä kaksijakoinen. Vaikka tiettyjen artikkelien hankkiminen maasta on mahdotonta, on esimerkiksi lukutaitoprosentti Kuubassa 99, lääkäreiden koulutus, kuten muuten myös meteorologien, on maailmanlaajuisesti huippuluokkaa ja kuolonuhreja hurrikaanien sattuessa on melkeinpä vähemmän kuin pohjoisnaapurissa Yhdysvalloissa.
~ Matti