Ilmastotiedon käyttäjiä koolla Bhutanissa

Vuoriston aiheuttama turbulenssi tärisyttää lentokonetta matkalla Bhutanista kohti Suomea. Pitkällä lennolla on hyvin aikaa pohtia Bhutanissa pidettyjen – sikäläisittäin isojen – työpajojen antia ja projektimme roolia niissä. Lokakuun 19. päivä maan pääkaupungissa Timphussa pidettiin vuodenaikaisennusteisiin liittyvä työpaja ja sen jälkeen kaksipäiväinen ilmastopalveluiden tarpeisiin ja kehittämiseen kattavammin liittyvä työpaja. Bhutanin ilmatieteen laitos oli kutsunut paikalle merkittävimpiä ilmastopalveluiden käyttäjäryhmiä omasta maastaan. Muun muassa vesivoimaa, maataloutta, terveyttä, turvallisuusviranomaisia, vakuutusyhtiöitä, ympäristöalaa ja kansalaisjärjestöjä edustaneet asiantuntijat omistivat kolme päivää aikaansa edistääkseen heille tärkeiden räätälöityjen ilmastopalveluiden kehittämistä.

Bhutan on yksi maailman haavoittuvimmista maista mitä tulee sään ja ilmaston aiheuttamiin vahinkoihin ja tuhoihin, ja köyhä maa tarvitsee myös kansainvälistä tukea.

Tällä kertaa paikalle oli saapunut useita edustajia Maailman ilmatieteen järjestöstä (WMO), joka vastaavaa maailmanlaajuisten ilmastopalveluiden (GFCS) kehittämisen koordinoinnista, mutta auttavat myös alueellisten ja kansallisten ilmastopalveluiden konseptien kehittämisessä. Aasian alueen yhteistyön merkeissä työpajoihin osallistuivat myös kiinalainen, intialainen ja filippiiniläinen asiantuntija. Ja sitten minä pienestä Suomesta. Tässä Kaspianmerta kohti lentäessä voin ylpeänä todeta, että mielestäni projektillamme oli hyvin merkittävä rooli työpajoissa. Monet ulkomaiset asiantuntijat tulivat Bhutaniin vasta ensimmäistä kertaa. Sen sijaan Suomen ulkoministeriön rahoittama SHSB-projekti alkoi jo 2013 ja niinpä meillä sitten oli paljon annettavaa monella tasolla. Esimerkiksi projektin alussa toteutettu sosio-ekonominen arvio sääpalveluiden kehittämisen avulla saatavista hyödyistä nousi usein esiin keskusteluissa. Ja osittain projektimme ansiosta Bhutanin ilmatieteen laitoksen edustajilla on aina myös uutta osaamista ja kerrottavaa tuoreista kehitysaskelista tällaisissa verkostoitumistilaisuuksissa. Samaan aikaan kuin me istuimme kokoustiloissa, toinen tällä matkalla ollut Ilmatieteen laitoksen asiantuntija neuvoi bhutanilaisia kollegojamme työtavoissa, joilla varmistetaan säähavaintojen jatkuva korkea laatu – sekin oli kiva tuoda esiin keskusteluissa.

Työpajassa
Työpajassa

Työpajojen tärkein tavoite oli yhdessä ideoida konsepteja tuleville palveluille ja kerätä tarkempaa tietoa siitä, millaisia ilmastotietoja bhutanilaiset käyttäjät tarvitsevat. Ehkä tämän buddhalaisen valtion ja kansalaisten arvoilla on jotain tekemistä sen kanssa, että bhutanilaiset ovat oikeasti hyvin tuotteliaita. He pystyvät keskittyneesti ja kunnioittavasti kuuntelemaan, mitä muilla on sanottavaa, ja sitten yhtä keskittyneesti ja kuitenkin rennolla otteella tuottamaan toivotut yksityiskohdat palvelukonsepteille. On ilo tehdä töitä heidän kanssaan! Ja se ilo jatkuu heti perään bhutanilaisten seuraavassa koulutuksessa Suomessa. Näitä työpajoissa kerättyjä ideoita ja tietoa käyttäjien tarpeista hyödynnetään, kun Ilmatieteen laitoksen asiantuntijat ohjaavat bhutanilaisia ilmastoteemaisessa parin viikon mittaisessa koulutuksessa. Oli hienoa sanoa Bhutanissa työpajan päätteeksi, että SHSB-projekti vie oikeasti asioita eteenpäin. Toivon, että se nostaa myös meidän suomalaisten arvostusta kansainvälisessä yhteisössämme.

Tämä oli kolmas ja luultavasti viimeinen työmatkani Bhutaniin, sillä kehitysyhteistyörahoja on jo pienennetty huomattavasti ja jatkoprojektia tuskin on odotettavissa. Onneksi Maailman pankki suunnittelee isoa ilmastoteemaista kehitysprojektia Bhutaniin, joten ehkä kehitys jatkuu senkin jälkeen, kun me lähdemme sieltä pois.

Suomalainen ekspertti aloittamassa työpäivää Bhutanin ilmatieteen laitoksella asianmukaiseen virkapukuun sonnustautuneena
Suomalainen ekspertti aloittamassa työpäivää Bhutanin ilmatieteen laitoksella asianmukaiseen virkapukuun sonnustautuneena

Olin myös hyvin tyytyväinen, kun tällä kerralla olimme viikonlopun yli Bhutanissa ja meillä oli vapaapäivä, jonka pystyimme käyttämään Tiger’s nestissä käymiseen. Se on maan yksi tärkeimmistä nähtävyyksistä ja buddhalaisille tärkeä luostari Himalajan rinteillä. Perille pääsee vain polkua pitkien vaeltaen. Katso myös Paulin matkakuvia. Matkamme eivät onneksi ole aina vain työntekoa.

-Reija Ruuhela

IT-koulutusta ja säämallin kehitystä Bhutanissa

Kun muut viettivät keväällä työläisten juhlaa vappua, istahdimme me Elmerin kanssa tosityöläisinä lentokoneeseen ja otimme suunnaksi Bhutanin. Bhutanissa tehtävänä oli jatkaa sääennustusmalliasioilla, josta jo Pauli aikaisemmin kirjoitti blogissa.

Bhutanissa suurina haasteina ovat maan yleinen IT-osaaminen sekä koulutettujen meteorologien ja hydrologien puute. Kuten monessa muussakin kehittyvässä maassa, ministeriö päättää usein kunkin työntekijän tehtävän. Jos olet koulutettu, päädyt helposti ylemmäksi virkamieheksi, mutta et kuitenkaan välttämättä koulutusta vastaavaan tehtävään. Siten itse koulutusta vaativaa työtehtävää voi hoitaa joku muun alan osaaja.

Ilmatieteen laitoksen Bhutanissa vetämässä projektissa kehitetään paljon osa-alueita, jotka vaativat perus Microsoft-käyttöä laajemman IT-osaamisen. Koulutuksen puutteen vuoksi projektin kestävyys on alkanut viime aikoina epäilyttämään, ja tämän vuoksi projektiin lisättiinkin kokonainen koulutusohjelma tarvittavien IT-taitojen parantamiseen.

Yhden päivän ennusteista kolmen päivän sääennusteisiin

Tämänkin reissun aihe liittyi IT:hen, sillä Bhutaniin asennettiin tehokkaampi serveri, jonka laskentateho riittää kolmen päivän sääennustuksen tuottamiseen mallin nykyisellä kolmen kilometrin horisontaaliresoluutiolla. Bhutanin vuoristoisessa maastossa säämallin ajaminen mahdollisimman pienellä resoluutiolla on suositeltavaa sääilmiöiden ennustamisen mahdollisuuden parantamiseksi.

Malli saatiin pyörimään parin päivän asentelun jälkeen. Mallin ajamisessa haasteena on paikallisen ilmatieteen laitoksen sekä ministeriön nettiyhteys, joka on usein liian hidas mallin alkutietojen lataamiseen. Olemmekin suositelleet laitosta keskustelemaan nopeamman nettiyhteyden mahdollisuudesta lähes projektin alusta asti.

Viikon aikana ohjelmassa oli myös seminaari sääennustusmalleista. Bhutanissa suurin osa sään ennustajista on insinöörejä, joilla ei ole kunnollista alan koulutusta. Seminaariin osallistui myös muutama vesivoiman tuottaja, sillä he tulevat käyttämään mallin tuottamia ennusteita tulevaisuudessa.

Seminaarissa kerroin mikä sääennustusmalli on, mitkä sen rajoitukset ovat ja miten mm. vuoristo voi vaikuttaa mallin tarkkuuteen. Lisäksi paikallisen meteorologian yksikön päällikkö Tayba esitti mallin ensimmäisiä verifiointituloksista.

Tällä hetkellä Bhutanin ilmatieteen laitos DHMS harjoittelee mallin ajamista, jotta julkaisun jälkeen malli olisi nykyistä toimintavarmempi. Syksyn aikana järjestetään lisäkoulutusta mallin verifioinnista, ja lisäksi DHMS saa paremman nettiyhteyden uuden toimitalon myötä. Toiveena on, että ensi keväänä DHMS tuottaa seuraavan päivän sääennustuksen sijaan kolmen päivän sääennusteen perustuen heidän oman sääennustusmallinsa tuloksiin. Tämä on yksi Gross National Happiness Commissionin Bhutanille asettamista tavoitteista.

Syyskuun missio Bhutaniin järjestettiin yhtä aikaa norjalaisen NVE:n (Norwegian Water Resources and Energy) kanssa, jolla on kehitysyhteistyöprojekti laitoksen hydrologiapuolen kanssa. Yhtenä osa-alueena on hydromallin kehitys, ja paikalliset haluaisivatkin nyt sääennustusmallista suoraan mm. sade-ennusteen hydromalliin, jota voidaan käyttää tulvavaroitusten ja muiden hydrologisten ennusteiden tuottamisessa. Mallin tuloksille on siis useampia käyttökohteita tiedossa.

Illat Bhutanissa menivät pitkälti töitä tehdessä, mutta tuli sitä jotain uuttakin nähtyä. Saapumispäivän illallisreissulla seurasimme hetken kellotornilla järjestettyä Druk Superstar Season 4 -laulukilpailun finaalia. Paikalliset olivat kokoontuneet portaille jo hyvissä ajoin ennen finaalin suoran lähetyksen alkua. Illan hämärtyessä ja finaalin edetessä tunnelma kellotornilla oli hieno. Alkuviikosta vapaa-aika rajoittui pitkälti jalkapallon kurkisteluun hotellin ikkunasta. Bhutanissa jalkapallo on ollut viime aikoina erityisen suosittua, sillä parhaillaan pelattiin maailmanmestaruuskisojen karsintoja. Loppuviikosta kävimme perinteeksi muodostuneella jakkiburgerilla Bhutanissa vielä toukokuussa työskennelleiden suomalaisten kanssa. Viimeisenä iltana illastimme vielä paikallisten kanssa ennen klo 6 lähtöä paluumatkalle Intian kautta, josta toimmekin itsellemme vatsataudit tuliaisiksi hyvin sujuneen reissun kunniaksi… 😉

Laulukilpailun finaalia seuraamassa. Kuva: Jenni Latikka
Laulukilpailun finaalia seuraamassa. Kuva: Jenni Latikka

-Jenni

Nepalin tie kohti parempia sääennusteita

Nepal on Suomen kehitysyhteistyön pitkäaikainen kumppanimaa. Ilmatieteen laitoksella on viime vuosina ollut vahva läsnäolo Nepalissa Nepalin hydrologisen ja meteorologisen laitoksen (DHM) kanssa tiiviisti tehdyn yhteistyön tiimoilta, ja Ilmatieteen laitos toimiikin Nepalissa tällä hetkellä kahden eri projektin voimin. Suurta käynnissä olevaa Maailmanpankin projektia edeltänyt FNEP1 (Finnish-Nepalese Project for Improved capability of the Government of Nepal to respond to the increased risks related to the weather-related natural disasters caused by climate change, 2010–2012), ja tällä hetkellä käynnissä oleva projektin toinen vaihe (FNEP2, 2013–2016), on tehnyt vuosien mittaan maan tutuksi useille Ilmatieteen laitoksen asiantuntijoille. Maa oli entuudestaan tuttu myös numeerisiin sääennustusmalleihin erikoistuneelle Jannelle, sekä Jonnille joka tietotekniikan ammattilaisena oli pyydetty tukemaan projektimission aktiviteetteja.

Heinäkuussa monsuunin aikaan teimme numeeriselle sääennustusmallille räätälöidyn palvelimen asennus- ja koulutusmatkan Katmanduun. Matkan aikana oli tarkoitus asentaa uusi laskentapalvelin osaksi Nepalin sääennusteiden tuotantojärjestelmää DHM:n tiloihin Katmandun lentokentälle. Suunnitelmissa oli saada palvelin tuottamaan operatiivinen kolmen päivän sääennuste, joka tulisi toimimaan sääpalvelun päivystäjien tukena paikallisten sääennusteiden tuotannossa. Ajankohta sääennusteiden ja säätuotantojärjestelmän parantamiseksi maassa, joka taistelee edelleen huhtikuisen voimakkaan maanjäristyksen jälkiseuraamuksien parissa, on toivottu.

Keväisen maanjäristyksen jälkiä. Kuva: Herman Böök
Keväisen maanjäristyksen jälkiä. Kuva: Janne Kauhanen

Kymmenen päivän mittaiseksi suunnitellusta missiosta kahdeksan päivää oli varattu henkilöstön koulutukselle. Tavoitteena on, että DHM pystyisi tulevaisuudessa itse tuottamaan yhteiskunnalle numeerisia ennusteita ja niihin perustuvia palveluita. Paikallisten käytössä on meteorologista dataa, mukaan lukien ulkomaisten tahojen tarjoamia sääennusteita, mutta oma korkearesoluutioinen säämallinnus tulee mahdollistamaan entistä tarkemman työkalun hyödyntämisen esimerkiksi monsuunin kovien sateiden varalle varautumiseksi. Itse malliin, sen käyttämiseen ja koko tuotantoketjuun perehdyttävä koulutus tuokin maahan hyödyllistä tietotaitoa ja luo pohjaa tulevalle kehitykselle.

Uudet sääpalvelut tulevat kovaan tarpeeseen maassa, joka kärsii toistuvasti rajuista myrskyistä, runsaista sateista, maanvyörymistä ja äkkitulvista, ja jonka sähköntuotannosta yli 90 % on vesivoimaa.

Homma alkoi heti saapumispäivänä, pikaisen suihkun jälkeen. Paikalliset tulivat hakemaan meitä, ja suunnistimme läheiseen pankkiin vaihtamaan euroja Nepalin rupioiksi, jotta voisimme lunastaa uuden Suomesta lähetetyn serverin tullista. Eipä ollut koskaan ennen ollut sellaista summaa käteistä matkassa (yli 200 000 rupiaa); eihän tuo euroissa ollut kuin vajaat 2000, mutta kyllä se silti hieman hirvitti.

Pankista suuntasimmekin kohti lentokentän tullialuetta. Tietämätön olisi voinut luulla paikkaa jonkinlaiseksi markkina-alueeksi, sen verran vauhdikasta meno oli. Meitä vietiin agentilta toiselle, sillä kaikki hoitui tullissa agentuurien kautta, itse ei tullausta voinut tehdä. Me toimimme lähinnä lompakkona ja hämmästelimme menoa.

Tullin jälkeen tapasimme lentokentän sääpalvelun johtajan ja koulutettavan henkilökunnan, ja kävimme viikon ohjelman läpi. Serverikin tuotiin sillä välin paikalle, tullattuna ja valmiina asennettavaksi.

Seuraavana päivä alkoi asennus, nepalilaisittain normaaleine kommervenkkeineen. Serveri saatiin asennettua ja koulutus aloitettua.

Koulutustuokio käynnissä. Kuva: Herman Böök
Jonni kouluttamassa paikallisia. Kuva: Janne Kauhanen

Pienoisena yllätyksenä tuli se, kuinka monta kansallista pyhäpäivää lyhyen matkan ajalle mahtuikaan. Ensimmäinen oli Ramadanin loppumista juhlistava Eid, jonka päivämäärä selvisi meille vasta pyhää edeltävänä iltana. Sitä seurasi kaksi kansallista vapaapäivää, jotka maan hallitus oli antanut jotta ihmisillä olisi aikaa tutustua uuden perustuslain vedokseen. Perustuslain valmistelu on maassa ollut hankalaa, ja tyytymättömyys ilmaistiin tämänkin reissun yhteydessä viimeisen päivän yleislakon muodossa. Matkan viimeinen päivä hyödynnettiinkin täten projektiraporttien kirjoitteluun.

Reissun tuloksia. Meteogrammi Katmandusta.
Reissun tuloksia. Meteogrammi Katmandusta.

Meteorologit saapuivat töihin yleislakkoa lukuun ottamatta pyhäpäivinäkin, ja saatoimme pitää koulutukset ja muun reissuohjelman alkuperäisten suunnitelmiemme mukaan. Vain yksi työpäivä meni hukkaan molempien taistellessa vatsataudin parissa.

Koimme matkan aikana myös pienen maanjäristyksen; paikallisen mukaan alle 5 Richterin asteikolla ei ole mitään. Ei se suomalaisittain silti miellyttävältä tuntunut, kun kivilattia keinui alla kuin soutuvene aallokossa.

– Janne

Karibian alueen TV-meteorologit koolla Kuubassa

Ilmatieteen laitos toteuttaa Karibian alueella Suomen ulkoministeriön rahoittamaa alueellista kehitysyhteistyöhanketta, joka tähtää muun muassa varoituspalveluiden ja paikallisten sääpalveluiden kehittämiseen sekä viestinnän kehittämiseen laajalle yleisölle. Tätä taustaa vasten järjestimme Havannassa projektiin osallistuville maille TV-meteorologien workshopin, johon saapui osallistujia reilusta kymmenestä eri maasta. Ilmatieteen laitokselta mukana oli allekirjoittaneen ohella televisiostakin takavuosilta tuttu Lea Saukkonen.

Kuuba on ollut varmasti yksi kuumimpia Euroopan ulkopuolisia maita Suomen tiedotusvälineissä kuluneena vuonna. Eikä syyttä, odotellaanhan siellä puolivuosisataa kestäneen Yhdysvaltain kauppasaarron päättymistä päivänä minä hyvänsä. Kuten arvata saattaa, kyseessä ei ole mikään pieni asia, mutta silti en voi lakata ihmettelemästä, kuinka paljon se kuubalaisessa yhteiskunnassa näkyy. Kahden valuutan järjestelmä, jossa turisteille on oma rahansa ja paikallisille omansa, aiheuttaa käytännössä jo sen, että vain harvoilla paikallisilla on varaa länsimaisiin ”luksustuotteisiin”, kuten vaikkapa shampoisiin tai vaippoihin. Katukuvaa hallitsevat joko 50-luvun vanhat jenkkiautot tai sinällään kovin sympaattiset ”nappisilmäladat” ja Mosset. Kaupasta saa mitä maassa sattuu kulloinkin olemaan ja ravintoloissa kannattaa varautua silloin tällöin perunan sijasta banaanilastuihin. Ainakin varttuneemmilla bloginlukijoilla lienee tässä vaiheessa välähtänyt mielessä yhtäläisyydet taannoiseen itänaapuriimme.

Jos Kuuba pitäisi kiteyttää yhteen kuvaan, niin se olisi blogistin mielestä tämä. Kuva: Matti Eerikäinen
Jos Kuuba pitäisi kiteyttää yhteen kuvaan, niin se olisi blogistin mielestä tämä. Kuva: Matti Eerikäinen

Edellä mainitun huomioon ottaen alueellisen workshopin järjestäminen Kuubaan ei osoittautunut mitenkään helpoksi tehtäväksi. Lentoyhteyksistä Yhdysvaltojen kautta on turha haaveilla, joten useimmat osallistujat kiersivät muutama tuhat kilometriä Panaman kautta. Lupaviidakko ja byrokratia ovat Kuubassa tyypillistä kommunistivaltion lomakeruljanssia ja luottokortin toimivuus aiheuttaa jännityksen hikeä joka kerta kun maksupäätteen ääressä on. Joskin, toisaalta päätteitä Kuubasta löytyy muutenkin vielä äärimmäisen vähän.

Kehitettävää siis riittää ja arvatenkin Kuubassa myös TV-studiot workshopin pitämiseen ovat kiven alla. Paikaksi siis valikoituikin paikallisen hotellin neuvotteluhuone, mutta pienin järjestelyin tästäkin saatiin kuitenkin oiva studiosimulaattori. Paikallinen ilmatieteen laitos oli kuskannut paikalle televisiosääohjelmiston, suuren näytön sekä videokameran. Itse otin ”teknisenä kehitysapuna” mukaani kameran jalustaan kiinnitettävän led-valaisimen sekä tavanomaisia nappiparistoja mikrofonia varten, niitäkään kun ei Kuubasta mistään saa.

Hotellin neuvotteluhuoneeseenkin saa rakennettua TV-studion. Kuva: Matti Eerikäinen
Hotellin neuvotteluhuoneeseenkin saa rakennettua TV-studion. Kuva: Matti Eerikäinen

Itse koulutus pyrittiin pitämään tehokkaana. Yksi päivä uhrattiin teorialle, jonka jälkeen siirryttiin käytännön harjoitteluun. Jokainen osallistuja vuorollaan tuli luokan eteen ”studioon” tekemään noin parin minuutin säälähetyksen, joka nauhoitettiin ja arvioitiin jälkikäteen. Armeijastakin tutuin koulutusopein tätä toistettiin lukuisia kertoja. Sinällään täytyy myös ihmetellä osallistujien heittäytymiskykyä ja avoimuutta. Monet osallistujista eivät vielä ole olleet televisiossa kertaakaan ja silti kaikki tulivat avoimin mielin ja jännittämättä kameran eteen koko luokan seuratessa kameran takaa.

Ja vaikka edellä on mainittu lukuisia esimerkkejä Kuuban haasteista, se silti yllättää myös positiivisesti. Oikeastaan mieluiten käyttäisinkin maasta termiä kaksijakoinen. Vaikka tiettyjen artikkelien hankkiminen maasta on mahdotonta, on esimerkiksi lukutaitoprosentti Kuubassa 99, lääkäreiden koulutus, kuten muuten myös meteorologien, on maailmanlaajuisesti huippuluokkaa ja kuolonuhreja hurrikaanien sattuessa on melkeinpä vähemmän kuin pohjoisnaapurissa Yhdysvalloissa.

~ Matti

 

Ilmanlaatumittauksia Kirgisiaan

Kirgisia on maa Keski-Aasiassa, jonka rajanaapureita ovat Kiina, Kazakstan, Uzbekistan ja Tadzikistan. Ulkoministeriön rahoittamassa kehitystyöhankkeessa parannetaan Kirgisian hydrometeorologisen laitoksen toimintaa ja siten maan kykyä varautua ympäristöongelmiin ja luonnonkatastrofeihin.

Osa-alueena hankkeessa on tutustuttaa laitoksen ilmanlaatua tutkiva henkilöstö nykyaikaisiin mittauksiin ja menetelmiin. Aikaisemmalla visiitillämme olimme havainneet, että laitos mittasi ilmalaatua vanhoilla neuvostoaikaisilla menetelmillä: näytteet haettiin jokaiselta asemalta erikseen, ja nämä analysoitiin keskuslaboratoriossa kemikaalien ja mittalaitteiden avulla. Valitettavasti nuo laitteet ja kemikaalit olivat menetelmien tavoin neuvostoaikaisia. Ero on valtava nykyaikaisiin menetelmiin, joissa mittaukset ovat jatkuvatoimisia, ja tulokset saadaan toimistoon tietokoneen nappia painamalla.

Vanhalla mittausasemalla käytettiin vielä tällaisia menetelmiä. Kuva: Pia Anttila
Vanhalla mittausasemalla käytettiin vielä tällaisia menetelmiä. Kuva: Pia Anttila

Projektissa asennetaankin koulutustarkoitukseen tehtävä pilottimittausasema Bishkekiin, Kirgisian pääkaupunkiin. Kotitoimistolla tehdyn ahkeran työn jälkeen lähetimme laitteet Kirgisiaan, ja muutaman byrokraattisen ongelman jälkeen olimme viimein siinä pisteessä, että pääsimme asentamaan laitteita asemalle paikan päällä. Sain houkuteltua reissuun mukaan pari huippuasiantuntijaa eli Timon ja Matin.

Bishkekiin päästyämme jouduimme viettämään pakollisen lomapäivän, koska kirgiisit juhlivat perustuslakinsa vuosipäivää. Toki tämä mahdollisti lepäilyn yön-yli lennon jälkeen sekä ensitutustumisen kaupunkiin, jota olikin jo koristeltu lähestyvän voitonpäivän 70 v. -juhlaa varten.

Matti voitonpäivän julisteen vieressä. Kuva: Timo Anttila
Matti voitonpäivän julisteen vieressä. Kuva: Timo Anttila

Seuraavana päivänä päästiinkin jo itse asiaan. Isännät veivät meidät mittausasemalle, joka sijaitsi rauhallisella alueella meteorologisen mittausaseman vieressä, Bishkekin kaupungin laitamilla. Suomesta lähetetyt pahviset tavaralaatikot odottivat nurmella asemakopin vieressä. Hetken aikaa olimme huolissamme laitteista, sillä illalla ja aamulla oli satanut jonkin verran vettä. Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä laatikot olivat täysin kuivia – laatikot oli kyllä säilytetty asianmukaisesti sisätiloissa. Loppuvierailumme ajan saimmekin nauttia liki 30 asteen helteestä, joten kastumisesta ei ollut enää vaaraa.

Ensimmäinen päivä mittauskopilla meni kamoja purkaessa ja mukanamme tuoman ilmastointilaitteen asennuksessa. Olimme järjestäneet paikallisen firman asentamaan ilmastointilaitteen paikoilleen. Firman nuoret pojat asensivatkin tottuneesti laitteet seinälle ja laittoivat ilmastoinnin hyrräämään. Kopin terässeinät antoivat pientä vastusta putkien vedolle, mutta tämäkin ongelma saatiin ratkaistua improvisoiden. Päivä meni kaikkiaan hyvin, ja olimme todella tyytyväisiä hyvän alun jälkeen.

Ihmettelemässä ilmastointilaitteen asennusta. Purettuja tavaralaatikoita mittausaseman edessä. Kuva: Timo Anttila
Ihmettelemässä ilmastointilaitteen asennusta. Purettuja tavaralaatikoita mittausaseman edessä. Kuva: Timo Anttila

Toisena päivänä iskikin näissä hommissa pakolliset vastatuulet. Tuomamme UPS-laite (Uninterruptible Power Supply) valitti virhetilaa, eikä sähköjä mittalaitteille ollut. Suoraan seinästä mitattu jännite osoitti 180V toivotun 220V sijasta. Lisäksi havaitsimme, että seiniin asennetut maadoitukset olivat pistorasioissa vain näön takia, eli sähköt olivat todella ”kirgisialaiset”. Tuumimme tilanteeseen ratkaisua Timon kanssa, kun Matti tuli ilmoittamaan, että Suomessa mittauskoneeseen esiasennettu tietokanta oli kaatunut ja piti konfiguroida nollista täysin uudelleen. Tässä välissä päätimme pitää tuumaustauon, ja lähdimme tulkin ja kuskin kanssa lounaalle.

Muutaman lammas- ja kanashashlikin jälkeen onnistuimmekin ohjelmoimaan UPS:n virhetilan pois, ja saamaan sen ymmärtämään kirgiisisähköä. Loppupäivä meni taas mukavasti eteenpäin ja päivän päätteeksi olimme saaneet täysiverisen ilmalaatuaseman pörräämään Bishkekiin.

Se pyörii sittenkin! Uudet laitteet toiminnassa mittauskopissa. Kuva: Timo Anttila
Se pyörii sittenkin! Uudet laitteet toiminnassa mittauskopissa. Kuva: Timo Anttila

Viimeisenä päivänä aloitimme vierailun tärkeimmän osuuden eli koulutuksen. Yleensä ekalla kerralla on turha yrittää täyttää uuden henkilön päätä miljoonalla ykstyiskohdalla, joten vedimme todella yksinkertaiset ja rautalankamallin koulutukset aseman pyörimisen kannalta. Kun olimme tyytyväisiä koulutettavien osaamiseen, totesimme asennuskeikan onnistuneeksi. Lopuksi kävimme vielä paikallisten keskustoimistolla päivittämässä johtajat siitä, mitä olimme tehneet, ja mitä tulisimme seuraavalla koulutus-/ asennusmatkalla tekemään. Nyt olisi vielä puolitoista vuotta projektissa aikaa opettaa laitteiden käyttöä ja datan hyödyntämistä. Kolmen päivän auringossa tehdy työn jälkeen olimme palaverissa niskat punaisina. Loppupäivä ennen paluulentoa meni voitonpäivän valmisteluja seuratessa ja paikallista normiruokaa, hevosenpihviä maistellessa – verisenä kuinkas muuten.

Antti kertoilemassa uuden aseman toiminnasta. Hiukkaskeräin kaverina. Kuva: Timo Anttila
Antti kertoilemassa uuden aseman toiminnasta. Hiukkaskeräin kaverina. Kuva: Timo Anttila

– Antti

Turkkilaisella Tadzikistaniin

Kevään kunniaksi lähdimme pitämään seminaaria Dushanbeen, Tadzikistaniin. Ilmatieteen laitoksen kehitysyhteistyöhankkeen tavoitteena Tadžikistanissa on luonnononnettomuuksien vahinkojen pienentäminen. Tähän pyritään kehittämällä paikallisen hydrometeorologisen laitoksen toimintaa. Tadzikistan on oikea Suomen kehitysyhteistyön painopistemaa, sillä Ilmatieteen laitoksen lisäksi vastaavia projekteja on ainakin Suomen ympäristökeskuksella ja geologian tutkimuskeskuksella. Seminaari olikin näiden tahojen kanssa yhteisesti järjestetty, ja tarkoituksena oli esitellä Suomen ja Tadzikistanin yhteistyötä ilmastonmuutoksen saralla. Saimme mukaan myös ulkoministeriön edustajia, ja yhteensä kymmenkunta suomalaista saapuikin pian Dushanbeen. Itse kuuluin seminaarin organisoijiin, ja IL:ltä reissuun osallistui lisäksi Harri, joka tällä kertaa edusti Ilmatieteen laitoksen johtoa.

Näkymä Serena hotellin katolta Dushanbessa. Kuva: Saija Vuola, SYKE
Näkymä Serena hotellin katolta Dushanbessa. Kuva: Saija Vuola, SYKE
Kevättä Tajikhydrometin pihassa. Kuva: Saija Vuola, SYKE
Kevättä Tajikhydrometin pihassa. Kuva: Saija Vuola, SYKE

Olemme huomanneet, että viimeisten vuosien aikana Turkish Airlines on alkanut lentää etenevässä määrin kehittyviin maihin. Tadzikistan ei ole poikkeus, ja niinpä otimme nokan Helsinki-Vantaalta kohti Istanbulia. Istanbulista meitä odotti yölento Dushanbeen. Keski-Aasiaan suuntautuvilla lennoilla on syytä varautua henkisesti siihen, että valtaosalla kotiinpäin palaavista matkustajista on hieman poikkeava käsitys lentomatkustuksen säännöistä. Lentokoneen paikkanumerolla tuntuu olevan lähinnä viihteellistä arvoa, sillä koneeseen nousun aikana alkaa melkoinen arpominen siitä, kuka istuu kenenkin vieressä, kuka ei halua istua keskellä, liian lähellä WC:tiloja jne… Sanomattakin selvää, että tämä istuinleikki saattaa kiristää koneen ovella vielä jonottavaa matkaajaa. Täytyy kuitenkin antaa pointsit Turkishin lentohenkilökunnalle, sillä heillä ei tuntunut hermot menevän missään vaiheessa, ja määrätietoisesti ohjattiin ihmiset lopulta omille paikoille. Turkishillakin käytössä oleva ”vain yksi käsimatkatavara”- sääntö tuntuu tarkoittavan sitä, että koneeseen tullaan 4-5 muovikassin kanssa, ja nämä tavarat sullotaan kaikkiin mahdollisiin väleihin, mukaan lukien vierustoverin jalkatilaan.

Kuten aina maailmalla, kaikesta kuitenkin selvitään omalla tyylillä, ja itse lento meni varsin mukavasti. Palaavien paikallisten lisäksi koneessa oli yllättävän paljon länkkäreitä, todennäköisesti enimmäkseen kehitysyhteistyön edustajia. Joukkoon oli eksynyt myös muutama rohkea reppureissaaja. Keski-Aasia onkin tämän kansan kasvavassa suosiossa kiitos parantuneiden kulkuyhteyksien, edullisten hintojen ja upeiden vuoristomaisemien. Viisumiprosessikin tuntuisi olevan helpompi kuin ennen, sillä enää lentokentän viisumijono ei vie hämyiseen takahuoneeseen…

Suurlähettiläs Juhani Toivonen pitämässä seminaarin päätöspuheenvuoroa
Suurlähettiläs Juhani Toivonen pitämässä seminaarin päätöspuheenvuoroa

Seminaari Dushanbessa meni mainiosti, ja saimme noin sata osallistujaa. Yksi seminaarin tarkoituksista oli kaataa raja-aitoja paikallisten toimijoiden välillä. Usein kehittyvien maiden kulttuureissa eri organisaatiot toimivat ”siiloissaan” ja yhteistyö on vähäistä. Ilmastonmuutoksen tuomat vaikutukset koskettavat kuitenkin kaikkia ympäristöalan osa-alueita, ja yhteistyöllä 1+1+1 on usein enemmän kuin 3. Hieman hitaan alun jälkeen huomasimme iloksemme, että eri organisaatioiden toimijat keskustelivat vilkkaasti tehtäviään verraten. Vaikka yhteistyöhön Tadzikistanissa ei varmasti heti päästäkään, jonkinlainen siemen tähän suuntaan saatiin nyt istutettua.

Pimeästä seminaaritilasta päästiin onneksi vielä Dushanben kevätilmasta nauttimaan. Kiitolliset isännät esittelivät Harrille ja minulle Tadzikilaista saunakulttuuria, minkä jälkeen odottivatkin taas Turkkilaisen nahkaiset penkit.

– Antti

Täristelyä Nepalissa!

Maailman pankin rahoittamassa Nepalin hydrologisen ja meteorologisen laitoksen (DHM) kehittämisprojektissa (Building Resilience to Climate Related Hazards) tavoitteena on luoda Nepaliin moderni palveluiden tuotantojärjestelmä luonnonkatastrofeihin varautumiseksi ja elinkeinoelämän tueksi. Tärkeimpiä käyttäjäryhmiä ovat maatalous, liikenne ja turismi. Mm. vuoristoretkeily on Nepalissa varteenotettava tulolähde matkailuyrittäjille ja maaseudun asukkaille. Monsuunikaudella kesä-syyskuussa kaatosateet aiheuttavat Nepalissa tuhoisia maanvyöryjä ja tulvia. Esimerkiksi vuoristorinteille rakennetut tiet katkeilevat lähes vuosittain (ks. kuva) ja rinteille rakennetut asunnot saattavat tuhoutua maanvyöryissä. Parantamalla sääennusteiden osuvuutta sekä kehittämällä säävaroitusmenetelmiä voidaan edistää mm. maatalouden toimivuutta, tulvien ennakointia ja matkailun turvallisuutta.

Kuva: Martti Heikinheimo
Kuva: Martti Heikinheimo

Ilmatieteen laitoksen tehtävä BRCH- projektissa (vv. 2014-2018) on johtaa sään- ja hydrologisten mittausmenetelmien suunnittelua ja valvoa suunnitelmien toteutusta. Käytännössä kehittämiskohteena ovat kaikki sääpalveluiden tuottamiseen keskeisesti tarvittavat laitteet, menetelmät ja palvelut lähtien havaintoasemaverkoista ja päätyen uusien palvelutuotteiden välittämiseen käyttäjille.

Paikallisia lapsia
Kuva: Martti Heikinheimo

Maa järisee

Tiistai 12.5.2015 oli aikamoinen kokemus minulle ja kollegalleni Harrille. Olimme Nepalissa viiden päivän reissulla viimeistelemässä projektin 1. vaiheen tuloksia ja sopimassa jatkovaiheen toteutuksesta. Matka oli mahdollisimman lyhytkestoinen, koska juuri pari viikkoa ennen Nepal oli kokenut suurimman järistyksen 80 vuoteen (7.9 Richterin asteikolla) aiheuttaen n. 8000 kuolonuhria ja mittavat aineelliset tappiot.

Projektitoimisto sijaitsee Kathmandun keskustassa. Olimme rakennuksen ylimmässä, kolmannessa kerroksessa lopettelemassa palaveria hydrologisista havaintoverkoista, kun yhtäkkiä talo alkoi heilua ja täristä. Nepalin kumppanimme Adarsha sanoi heti, että tämä on iso maanjäristys. Järistys oli pelottava ja samalla ihmeellinen kokemus; keinahtelua ja täristelyä kesti noin 30 s. Siirryimme nopeasti paksujen ovipalkkien alle.

Kun keinahtelu lakkasi, kipitimme portaat alas ja pihalle, joka oli jo täynnä väkeä. Pihalla kaikki katsoivat talon katolla olevia antenneja. Antennit heiluivat eli jälkijäristykset näkyivät niiden kautta. Myös tasapainoaisti kertoi, että maa liikkuu. Hetken päästä tuli sitten iso jälkijäristys (noin 6.4 Ri), joka tuntui todelliselta keinahtelulta; oltiin kuin merellä, mutta horisontti ei näkynyt ja päässä tuntui sekavalta.

Välitön tunnelma pihalla oli sekoitus epätietoisuutta siitä miten tämä jatkuu; pelkoa ja huolta miten ystäville ja perheille on käynyt. Puhelinliikenne oli jumissa mikä vain lisäsi hermostuneisuutta. Langaton dataverkko oli kuitenkin edelleen päällä ja pystyin soittamaan kotiin ”kaikki OK” -soiton. Saimme myös Ilmatieteen laitoksen luonnononnettomuuksien varoitusjärjestelmän (LUOVA) kautta nopeasti ensitietoa järistyksestä.

Approaching Gatlang village
Kuva: Martti Heikinheimo

Matkalla hotellille väkeä oli kerääntynyt sankoin joukoin kaduille ja avoimille paikoille. Hotellillakin väki oli aluksi ulkona, mutta parin tunnin sisällä odottelun jälkeen päästiin sisätiloihin. Hissit pysyivät suljettuina. Huoneen kylppärissä odotti lavuaarin pöydälle kaatunut vesipullo muistutuksena siitä mitä hieman aiemmin oli tapahtunut. Hotellimme Yak&Yeti oli saanut paljon kiitosta (ks. Tripadvisor) hyvästä huolenpidosta edellisen järistyksen aikana. Nytkin homma tuntui olevan hanskassa, mutta telttamajoitukseen eivät katsoneet olevan aihetta, koska rakennus on vankkaa tekoa.

Lähtiessä Nepalista parin päivän päästä, elämä Kathmandussa oli hiljentynyt dramaattisesti. Monet liikkeet, ravintolat, koulut ja työpaikat olivat suljettuina. Kaduilla oli hiljaista, kun ne tavallisesti ovat täynnä elämää, väkeä, autoja ja moottoripyöriä. Jälkijäristyksiä Nepalissa havaittiin vielä useamman päivän ajan.

Projektitoimistorakennuksemme, joka vaikuttaa keskimääräistä vankemman oloiselta, oli edellisen järistyksen johdosta saanut seiniin muutaman halkeaman, nyt liitä löytyi muutama lisää. Jälkeenpäin kuulimme, että monet ensimmäisen järistyksen vuoksi vaurioituneet rakennukset olivat kärsineet pahiten tässä toisessa järistyksessä. Vaurioituneiden talojen purkaminen ja uudelleen rakentaminen tulee olemaan valtava urakka. Projektiryhmämme kahden Nepalilaisen työntekijän kodit olivat tuhoutuneet. Tämän vuoksi päätimme järjestää keräyksen näiden kotien jälleen rakentamisen tueksi.

Halkeamia seinässä
Kuva: Martti Heikinheimo

– Martti

Bhutanin sää- ja ilmasto-osaamista kehittämässä

Ilmatieteen laitoksella on useita kehitysyhteistyöprojekteja eri puolilla maailmaa. Yksi kohde on Bhutan, pieni valtio Himalajan vuoriston juurella.

Matka Suomesta Bhutaniin taittuu tyypillisesti kahdessa osassa. Ensin matkustetaan Delhiin, josta jatketaan kohti Bhutanin ainoaa kansainvälistä lentokenttää Parossa. Jo lentomatkalla tulee selväksi merkittävin alueen säätä ja ilmastoa kontrolloiva tekijä, vuoret. Joka lennolla kapteeni kuuluttaa kun kone ohittaa maapallon korkeimman vuoren, Mt. Everestin. Laskeutuminen Bhutaniin ei ole maailman helpoin asia. Tiettävästi vain kourallinen lentäjiä saa laskeutua Paron lentokentälle. Lennon viimeiset minuutit vietetään vuoria väistellen laaksojen keskellä eikä laskeutuminen ole suunniteltu kaikkein heikkohermoisimmille.

Bhutanin pääkaupunki Thimphussa on asukkaita noin 80 000 ja se sijaitsee noin 2300 metriä merenpinnan yläpuolella. Ohuesta ilmanalasta johtuen saattavat pienet vuoristotaudin oireet (mm. huimaus) ilmetä noin puolen vuorokauden oleskelun jälkeen yksilöstä riippuen. Oireet tyypillisesti vähentyvät muutamassa vuorokaudessa olosuhteisiin totuttelun jälkeen.

Vuoristo on Bhutanin sään ja ilmaston kannalta merkittävässä asemassa. Bengalinlahdelta nouseva trooppinen kosteus nousee kohti vuoristoa ja lopulta putoaa alas rankkoina sateina etenkin kesällä. Bhutanissa kesäkuusta syyskuuhun kestävä monsuunikausi on elintärkeä ja vesivoimalla tuotettu sähkö täyttää suurelta osin maan sähköntuotannon tarpeen. Sähköä jopa myydään naapurimaalle Intialle.

Kuva: Pauli Jokinen
Kuva: Pauli Jokinen
Kuva: Pauli Jokinen
Kuva: Pauli Jokinen

Yhtenä projektin tavoitteena on ollut asentaa maahan oma säämalli. Jos ennen matkaa katsoi verkosta ilmaisten sääsivustojen lämpötilaennusteita pääkaupunkiin Thimphuun, näyttivät ne pääosin +6 astetta. Käytännössä kuitenkin paikanpäälle saavuttua lämpömittaukset näyttivät helposti 5-10 astetta korkeampia lukemia. Tämä ero johtuu Bhutanin vaihtelevasta maastonmuodoista. Maapallonlaajuisten säämallien erotuskyky on nykyään karkeasti 13–30 km. Thimphun laakso on kuitenkin vain noin kilometrin leveä, joten säämallit eivät kykene kuvaamaan laakson lämpötiloja kunnolla. Bhutaniin asennettiinkin vuonna 2014 alueellinen säämalli, jonka erotuskyky on 3 km. Tällä lämpötilaennusteet paranivat jo selvästi ollen enää muutamia asteita liian viileitä. Ideaalitilanteessa kuitenkin mallin erotuskyvyn tulisi olla kilometrin luokkaa, jotta myös paikalliset sadekuurot saataisiin kuvattua paremmin.

Säämallin asennuksen lisäksi paikallisille meteorologeille ja insinööreille annettiin koulutusta mallin käytöstä ja asetusten muutoksista, jotta he voivat projektin päätyttyä jatkaa mallin kehitystä ja varautua mahdollisiin ongelmatilanteisiin.

Kuva: Pauli Jokinen
Kuva: Pauli Jokinen

Ilmastopalvelujen kehittäminen on myös yhtenä projektin tavoitteista. Tähän liittyvät muun muassa pitkän ajan tilastojen laskeminen ja kuinka se käytännössä toteutetaan. Näiden tietojen avulla voidaan säätietoja verrata ajankohdan tyypillisiin arvoihin. Lisäksi keskityttiin vuodenaikaisennusteiden luomiseen sekä erilaisten ilmaston seurantaan liittyvien tuotteiden kehittämiseen. Yhtenä tärkeänä osana oli monsuunikauden sateiden seurantatuote, jolla voidaan verrata kauden mittaan kertyneen sateen määrää pitkän ajan tilastoihin.

– Pauli

Sääpäivystystä vietnamilaiseen tyyliin

Viikonloppu hurahti ohi nopeasti ja maanantaina oli aika tehdä taas töitä. Usein tällaisilla työmatkoilla työnteko ei suinkaan ajoitu vain niihin tunteihin, joista maksetaan palkkaa. Täytyy suunnitella koulutuksia, luoda suhteita paikallisiin kollegoihin ja kirjoittaa matkaraporttia (tai blogia). Päivät voivat venyä pitkiksikin, mutta perusteellinen pohjatyö helpottaa aina seuraavaa kertaa, jolloin jo tietää paikallisten työtavat ja osaa tavoittaa oikeat ihmiset.

Maanantai oli ehkä oman työni kannalta kaikkein mielenkiintoisin ja hyödyllisin päivä. Pääsimme nimittäin tutustumaan sekä keskuspäivystykseen, että aluepäivystykseen ja pommittamaan paikallisia päivystäjiä kysymyksillämme. Lisäksi vuorossa oli taas telkkarihommia, sillä Vietnamin TV tuli kuvaamaan erästä palaveriamme, jossa minä ja Matti pidimme SmartMetiin liittyvät esitykset paikallisille keskus- ja aluepäivystyksen pomoille.

Vierailu Hanoin keskussääpäivystykseen
Vierailu Hanoin keskussääpäivystykseen
Hanoin aluesääpäivystyksen työtiimi

Keskuspäivystyksen metkuilla oli varsin kelvollisia työkaluja käytössä; Esimerkiksi piirtotyökalu jolla pystytään piirtämään kartalle eri suureiden samanarvonkäyriä. Se muistuttaa omassa sääpäivystyksessä käyttämäämme Mirwa-ohjelmaa. Myös sääennustemallit yhteen kokoava web-sivu oli heillä varsin hyvä. Yksi suurimmista eroista meidän työtapoihimme verrattuna on alueyksiköiden ja osastojen välisen kommunikaation puute. Eri osastoilla ja yksiköillä on eri havainnot käytettävissään ja esimerkiksi Hanoin alueyksiköllä ei ole käytössä lainkaan tutkadataa, sillä heillä ei ole omaa tutkaa. Tietty alueyksikkö näkee siis pelkästään oman alueensa tutkadatan, eikä naapuritutkien. Suomessahan kaikki alueyksiköt (Tampere, Kuopio, Rovaniemi) näkevät koko maan tutkadatan. Ehkä tulevien matkojen yhteydessä pystyisimme korostamaan kommunikoinnin ja datan jakamisen merkitystä, sillä ainakin itse koen sen olevan ensisijaisen tärkeää sään ennustamisessa. Saimme kerättyä vierailullamme myös muuta hyödyllistä tietoa sääpäivystyksien toiminnasta, joka helpottanee SmartMet-koulutuksen suunnittelua.

Tiistaina vuorossa oli loppupalaveri. Loppupalaverit ovat kuulemma vaihdelleet epämuodollisten, sekä pönötyspalaverien välillä. Vielä aamulla Thanhin huoneella emme tienneet millainen tapaaminen olisi vastassa. Kuitenkin mennessämme hissiin ja Thanhin painaessa seiskakerroksen nappia Sanna kuiskasi vaivihkaa, että ”Joo, nyt on pomot paikalla kun mennään noin ylös.” Niinhän siinä sitten kävi että neukkari oli täynnä arvokasta herraa ja siellä sitten puitiin vierailumme antia, annettiin palautetta ja suunniteltiin tulevaa.

Loppupalaveri

Kokonaisuudessaan matka oli onnistunut ja suunniteltu aikataulu piti kutakuinkin paikkansa. Yhteistyömme Vietnamin Ilmatieteen laitoksen ja paikallisen median kanssa toimi hyvin. Ensikertalaiselle matka oli erittäin avartava ja opettava kokemus. Tulevaisuudessa lähden projekteihin mukaan yhtä innokkaasti kuin tähänkin asti – ja tietenkin yhtä kokemusta rikkaampana.

– Ilona

 

 

 

There are no mission impossibles

Viikolla 11 kalenterissani on tavallisesta poikkeava merkintä. ”Työmatka, Hanoi Vietnam”. Pieni askel Ilmatieteen laitokselle, suuri askel ensimmäistä kertaa työn merkeissä ulkomaille suuntaavalle päivystäjälle. Työurani Ilmatieteen laitoksella alkoi kolmisen vuotta sitten päästyäni kesätöihin sääpäivystykseen. Samoihin aikoihin sain myös toisen kesätyön Nelosen TV-meteorologina. Tässä vaiheessa olin opiskellut meteorologiaa kaksi vuotta ja kahden työn vastaanottaminen vaati rohkeutta. Haasteilta ei ensimmäisenä kesänä vältytty, mutta lopulta omalle epämukavuusalueelle siirtyminen palkittiin ja sain kesän jälkeen jatkaa opintojen ohella molemmissa työpaikoissani.

Samaa heittäytymistä ja ennakkoluulottomuutta on vaadittu, kun nyt kolmen vuoden päivystyskokemuksella olen lähtenyt mukaan kansainvälisiin projekteihin. Välillä kymmenen plus vuotta alalla olleiden rinnalla on tuntenut olevansa vähän ulapalla. Meteorologin työssä, kuten varmasti monella muullakin alalla kokemus tuo varmuutta. Välillä jopa toivoo, että voi kun tuota kokemusta pystyisi ostamaan vaikka kaupasta. Mutta ei, sitä täytyy kerryttää vuosi vuodelta ja jokaisen on lähdettävä nollasta liikkeelle. Uskon kuitenkin, että asenne vie pitkälle ja tästäkin matkasta käteen jäi valtavasti uutta osaamista.

blogi_ihmiset
Mission iloiset osanottajat

Matkamme perimmäisenä tarkoituksena oli saada tehtyä valmisteluja SmartMet-asennuksiin, Vietnamin ilmatieteen laitoksen henkilöstökehitykseen, sekä Laatujärjestelmään ja tiedonkeruuseen liittyen. SmartMet on siis Suomessa, Ilmatieteen laitoksella kehitetty meteorologien käyttöön tarkoitettu työasema. Siihen saadaan kätevästi koottua paljon erilaista meteorologista dataa, aina säähavainnoista satelliittidataan. SmartMetiä on kansainvälisten projektien myötä viety jo lukuisiin maihin ympäri maailmaa. Se helpottaa sääpäivystyksessa työskentelevän meteorologin työtä, sillä sen avulla saadaan esimerkiksi visualisoitua vallitseva ja tuleva säätilanne. Tämän ja tulevien Vietnamiin sijoittuvien projektien yhteydessä on siis tarkoitus asentaa useampia SmartMet-työasemia Vietnamin ilmatieteen laitoksen eri yksiköihin ja kouluttaa paikalliset meteorologit käyttämään sitä.

Matti ja minä toimimme siis SmartMet-asiantuntijoina ja -kouluttajina tässä projektissa. Projektilla on myös muita päämääriä, kuten tukea Laatujärjestelmän kehitystä ja käyttöönottoa, sekä parantaa henkilöstökehitystä Vietnamin Ilmatieteen laitoksella. Laatujärjestelmästä ja tiedonkeruun kehittämisestä vastaa Sanna. Satu puolestaan toimii henkilöstökehityksen asiantuntijana. Pakkaa pitää kasassa projektipäällikkömme Sami, jolla on jo vuosien kokemus yhteistyöstä Vietnamin ilmatieteen laitoksen kanssa. Yleensäkin kansainvälisissä projekteissa on mukana monen eri alan asiantuntijoita ja koulutustaustat voivat vaihdella aina koodarista diplomi-insinööriin.

Ruutukaappauuksena esimerkki SmartMetin käytöstä
Ruutukaappauuksena esimerkki SmartMetin käytöstä

Lähdimme Matin kanssa tiistai-iltana Helsingistä matkaan ja keskiviikkona olimme perillä Hanoissa. Saavuttuamme perille Sami, Satu ja Sanna olivat lähdössä illastamaan paikallisen projektikoordinaattorin Thanhin ja juuri eläkkeelle jääneen Khanhin kanssa. Lähdimme Matin kanssa mukaan, vaikka pitkän matkan jälkeen väsymys vähän painoi. Ilta oli onnistunut ja saimme maistaa toinen toistaan herkullisempia vietnamilaisia ruokia mm. banaaninkukkasalaattia ja noin kymmentä muuta eksoottista ruokalajia. Illallisella tuli rupateltua myös alkuviikon tapahtumista ja saimme kuulla, että ennen saapumistamme Vietnamiin Samilla, Sadulla ja Sannalla oli ollut antoisa alkuviikko ja ryhmätyöworkshopit olivat sujuneet mukavasti. Tämä kolmen ässän tiimi kertoi meille, että ryhmätyön tekeminen sujui vietnamilaisilta mallikkaasti ja eri tiimien jäsenien kommunikointia saatiin parannettua ryhmätyöskentelyn myötä.

Seuraavana päivänä saimme Matinkin kanssa viimein ensikosketuksen Vietnamin ilmatieteen laitokseen. Pidimme parit SmartMetiin ja Suomen sääpäivystyssysteemiin liittyvät esitykset. Olimme siinä käsityksessä, että ihmiset kenelle esitelmöimme olivat paikallisia sääpäivystäjiä. Näin ei kuitenkaan ihan ollut, sillä kyseessä olikin jonkinlaista säämalli-/IT-porukkaa. Kielimuurista ja kulttuurieroista johtuen tällaiset sekaannukset ovat Vietnamissa ja kaiketi muuallakin maailmalla ihan normaaleja.

Loppuviikolla myös Vietnamin televisio kiinnostui vierailustamme ja Ilmatieteen päivän lähestyessä he halusivat kuvata vierailumme Ha Dongin säähavaintoasemalle. Meille esitettiin kysymyksiä tämän hetkiseen ja tuleviin projekteihin liittyen, sekä Vietnamin ja Suomen ilmatieteen laitosten välisestä yhteistyöstä. Sami nakitti minut ja Matin telkkarivastuuseen, olihan meillä jo median kanssa työskentelystä aiempaa kokemusta. Kuitenkin lopulta kalikka taisi kolahtaa omaan nilkkaan, sillä Sami sai osakseen pisimmän kysymysryöpyn ja puheenvuoron Vietnamin televisiossa.

Sami esittelemässä Ha Dongin sääaseman toimintaa kameroiden käydessä
Sami esittelemässä Ha Dongin sääaseman toimintaa kameroiden käydessä
Matti ja minä vastaamassa toimittajan kiperiin kysymyksiin
Matti ja minä vastaamassa toimittajan kiperiin kysymyksiin

Perjantai-iltana fiilis oli hyvä ja jännittävän viikon jälkeen odotimme jo viikonloppua.

Viikonloppu Hanoissa

Viikonloppu kului Hanoissa kulttuuriin tutustuessa. Vierailimme vietnamilaisten naisten asemasta ja elämästä kertovassa museossa, sekä vanhassa kaupungissa. Kulttuurin tunteminen ja ymmärtäminen voi olla yllättävänkin tärkeää tällaisilla missioilla, jotta väärinymmärryksiä työtilanteissa ei pääsisi yhtä helposti syntymään.

Pariskuntia järven rannalla Hanoissa
Pariskuntia järven rannalla Hanoissa

– Ilona